sunnuntai 18. elokuuta 2013

Tapsan tarina

Vuonna 2004 (ollessani 23 -vuotias) tammikuussa muutin Zengårdeniin, ajatuksena asua siellä pidemmän aikaa. Ensi alkuun homma sujui mukavasti, mutta noin kolmen kuukauden kohdalla aloin saamaan ensimmäisiä masentumisen oireita. Kesän lähestyessä masennus syveni. Zengårdenin opettajien Kanjan ja Santen ohje oli vaan meditoida sen masennuksen kanssa. Sen enempää tätä emotionaalista umpisolmua ei lähdetty avaamaan. Lähestyminen aiheeseen oli hyvin pintapuolista dialogia. Itse koin, että muoto (autoritaarinen johtamisen tapa, vuorovaikutteisuuden köyhyys ja ilmapiiri, jossa itseilmaisuun ei kannustettu - persoonallisia piirteitä pikemminkin painettiin alas) ei myöskään antanut minulle tilaa tuoda asiaa enempää esille, tai en ainakaan osannut saatikka uskaltanut sitä siinä tilassa tehdä. Aloin myös nukkua huonosti.

Olin asunut suurin piirtein samanikäisen henkilön kanssa yhteisessä huoneessa Zengårdeniin tultuani. Hän oli tullut kuukautta kahta aikaisemmin paikan päälle. Kesän kynnyksellä intensiivisen ja hiljaisen meditaatioretriitin, joita kutsuttiin sesshineiksi, aikana huonetoverini alkoi viheltelemään kesken meditaation. Hän päästi myös toistuvia erilaisia äännähdyksiä meditaation aikana, useampana päivänä.  Tilanteeseen ei reagoitu, hän jatkoi sesshinin loppuun asti.

Sesshinin päätyttyä hänet vietiin lääkärin päivystykseen läheiseen kaupunkiin, Lindesbergiin. Sieltä Zengårdeniin palattuaan hän lähti kotiin. Hän kertoi, että toinen opettajista oli antanut ohjeeksi ”ota lämpimiä kylpyjä ja koita rentoutua, kun pääset kotiin".

Keväällä, noin kuukautta aikaisemmin, eräs nuori henkilö ajautui niin syvälle masennukseen, että hänestä tuntui, että hänen elimistönsä, sydämensä jne. lakkaavat toimimasta.  Hän oli useamman päivän eristäytyneenä huoneessaan, eikä osallistunut päivittäiseen toimintaan. Hänellä oli myös itsetuhoista käyttäytymistä. Yhdessä huonetoverinsa kanssa he poistuivat Zengårdenista erittäin huonossa kunnossa hakemaan hoitoa. Myöhemmin kuukausien tauon jälkeen he palasivat Zengårdeniin, mutta sillä kertaa hänen huonetoverinsa alkoi oirehtia ja he joutuivat jälleen poistumaan Zengårdenista.

Itse olin Zengårdenissa vielä heinäkuun puolelle kunnes päätin lähteä kotiin. Tapahtumat olivat säikäyttäneet myös minut ja ajattelin, että en halua enää mennä syvemmälle omaan masennukseen. Noin viikon päästä oli tulossa 7 päivän mittainen sesshin. Sante olisi halunnut, että jäisin vielä sen ajaksi. Päätin tästä huolimatta lähteä takaisin Suomeen. Kärsin tämän jälkeen kahden-kolmen vuoden ajan masennuksesta, minun oli erittäin vaikea sopeutua takaisin arkielämään. Ajan myötä oloni kuitenkin helpottui ja arki palasi elämääni.

Myöhemmin saman vuoden aikana toinen kanssani Zengårdenissa asunut nuori henkilö sai psykoottisia oireita joulun alla olleen sesshinin aikana, mistä johtuen hän joutui lähtemään Zengårdenista ja hakeutumaan hoitoon. Kanssani Zengårdenissa asui myös henkilö, joka kärsi siellä jatkuvista uniongelmista. Hän päätti kesällä lähteä kotiin lepäämään. Sante oli todennut tähän, että ”ne uniongelmat ovat makyota, sinun pitäisi jäädä Zengårdeniin.” (makyo on japanin kieltä ja tarkoittaa ”demonin luola”; termiä käytetään zenissä erilaisista harhoista)

Moni muukin ihminen valitti masennusta asuessaan Zengårdenissa yhtä aikaa minun kanssa. Yksi henkilö, joka tuli hieman ennen minun pois lähtöäni, oireili anorektisesti.

Niistä 16 ihmisestä, keitä asui Zengårdenissa minun kanssa samaan aikaan, kolmen tiedän tarvinneen psykiatrista hoitoa pois lähdettyään; kaksi psykoottisten oireiden ja yksi vaikean masennuksen takia. 6 muutakin samaan aikaan asunutta henkilöä (itseni mukaan lukien) on kertonut kärsineensä masennuksesta Zengårdenissa. Meidän lisäksi yksi henkilö kärsi toistuvista univaikeuksista ja niihin liittyvistä muista mielenterveyden häiriöistä sekä yksi anorektisista oireista. Minun kanssa yhtä aikaa asuneista yhteensä siis 11/16 henkilöä kärsi mielenterveyden häiriöistä Zengårdenissa asuessaan. Tämän lisäksi Zengårdenissa asui viisi henkilöä, jotka eivät ilmaisseet kärsivänsä mielenterveyden häiriöistä.

Tietääkseni lopulta ainakin 9/16 näistä henkilöistä muutti tai joutui muuttamaan pois Zengårdenista juuri mielenterveyden häiriöiden takia. Ainoastaan yksi kanssani samaan aikaan asuneista tietääkseni asuu edelleen Zengårdenissa, yksi henkilö karkotettiin Zengårdenista ja loppujen 5 kohdalla en tiedä tarkkaa syytä, miksi he muuttivat pois.

Samana vuonna lähtöni jälkeen kuulin, että nuori henkilö tuli Zengårdeniin. Hän poistui myös psykiatrisen akuuttiosaston kautta takaisin kotiin muutaman kuukauden Zengården visiitin jälkeen. Hänet mukaan lukien vuoden 2004 aikana Zengårdenissa ainakin neljä ihmistä ajautui psykiatrisen hoidon tarpeeseen.

Lisäksi asuessani Zengårdenissa eräs siellä pitempään asunut henkilö oli juuri muuttanut Zengårdenista ja jatkoi intensiivistä meditaatioharjoitustaan toisaalla. Hänkin sai vakavia, hoitoa vaatineita, psykoottisia oireita, jotka myös uusiutuivat myöhemmin useampaan otteeseen intensiivisessä zen-harjoituksessa.

Itse olen jatkanut meditaatio harjoituksen parissa tähän päivään asti. Vuonna 2007 muutin Helsinkiin ja kävin aktiivisesti vuoden 2010 syksyyn asti Helsinki Zen Centerillä. Lopetin käymästä HZC:llä Samin eron jälkeen. Minulle jäi huono maku miten erosta syntynyt kriisi hoidettiin. Enkä kokenut enää kotoisaksi jatkaa HZC:n ja Zengårdenin tapahtumissa käymistä. Kävin kaksi kertaa syksyn aikana HZC:n meditaatioissa. Molemmilla kerroilla koin oloni epämiellyttäväksi, johtuen suhtautumisestani joihinkin silloisiin johtavassa asemassa oleviin henkilöihin. Heidän käytöksensä ja sanomisensa, Samin eron yhteydessä, jättivät epämiellyttävän ja epärehellisen kuvan minulle. Kesällä 2011 erosin HZC:n jäsenyydestä.

Olin vuosia pikku hiljaa kypsytellyt omaa eroani muodollisesta oppilas-suhteesta Kanjaan ja Santeen – moninaisista syistä. Syksyllä 2012 heidän opettajansa Bodhin piti opetuspuheen. Yhtenä aiheena hän käsitteli keskustelujaan Kanjan ja Santen kanssa liittyen Suomen kriisiin ja Samin eroon. Kuultuani absurdin nauhoitteen, päätökseni oli selvä. En halunnut olla enää tukemassa Kanjan ja Santen toimintaa olemalla heidän oppilaansa. Katkaisin oman muodollisen oppilas-suhteeni Kanjaan ja Santeen seuraavana päivänä.

Ylempänä oli siis vuoden 2004 tapahtumista ”statistiikkaa” minun tietämyksen mukaan. Väistämättä tätä kirjoittaessa tulin yhä enemmän miettineeksi pitempiaikaista intensiivistä meditaatioharjoitusta ja sen terveellisyyttä.

Suomen lääkärilehdessä julkaistun artikkelin mukaan 5-6 %:lla suomalaisista arvioidaan esiintyvän masennusta ja todennäköisyys sille, että suomalainen sairastuu masennukseen jossakin elämän vaiheessa on jopa 20% (1). Tässä pienessä ”otoksessa” vuodelta 2004 Zengårdenissa asuneista 44 % kärsi masennuksesta ja yhteensä 69 % erilaisista mielenterveyden häiriöistä. En tiedä kertooko nämä tilastot enemmän ihmisistä keitä Zengårdeniin hakeutuu vai sen toimintakulttuurista – vai molemmista. Monet Zengårdeniin hakeutuvista ovat varmasti herkässä iässä tai elämän vaiheessa tai etsivät jotain elämäänsä.

Omalta kohdalta voin sanoa, että siinä iässä, kun muutin Zengårdeniin, olin helposti taipuvainen masennusoireisiin. Zengårdenissa tehty meditaatio harjoitus ei auttanut asiaan. Koin, että myös autoritaarinen, vähäpuheinen toimintamalli oli omiaan omalla kohdallani vahvistamaan masennusta ja sen syvenemistä. Näiden tunteiden kanssa jäin yksin, enkä saanut tukea niiden käsittelyyn. Enkä myöskään osannut ymmärtää silloin, kuinka tärkeää olisi ollut saada tukea masennuksen käsittelyyn. 

Mielestäni tämä on suuri heikkous Zengårdenin toiminnassa. Hurjat numerot minun otoksessani kertovat ainakin, että merkittävää tarvetta psykologiselle tuelle olisi ollut silloisten Zengårdenin asukkaiden keskuudessa. Toisaalta ymmärtäen Santen ja Kanjan koulutustaustan, ei tällaiselle tuelle ollut edellytystä eikä ymmärrystä. Zengårdenissa luetaan ennen opettajan pitämää opetuspuhetta Hakuin Zenjin ylistypuhe zazenille (meditaatiolle):

”…Ohjeiden noudattaminen,
katumus ja anteliaisuus,loputtomat hyvät teot ja oikea elämäntapa kaikki syntyvät zazenista…”

Tähän kiteytyy mielestäni hyvin silloisen toimintamallin rajoittuneisuus. Toivon sydämestäni, että näistä ja muista tapauksista on opittu ja tilanne on toinen tänä päivänä.

Tapsa

(1)   Erkkilä J. & Tervaniemi M. Musiikkiterapia masennuksen hoidossa, Suomen Lääkärilehti 21/2012 vsk 67



lauantai 6. huhtikuuta 2013

Avoin kirje Helsinki Zen Centerin harjoittajalta Sami Mänty-Aholle


Sain alla olevan kirjeen eilen perjantaina 5.4. kirjeen kirjoittajalta, joka pyysi, että hänen kirjeensä julkaistaan tässä blogissa. - Uku

* * *

Avoin kirje Samille,

Olen Jare, monivuotinen ystäväsi Helsinki Zen Centeriltä.

Erottuasi zen-yhteisöstämme vuodatit julkisuuteen pitkän kirjeen, jossa paljastat useista ystävistäsi arkoja yksityisasioita, joita olet saanut tietoosi vastaanotollasi hoitajana ja yhteisömme johtajana. Haukut zen-opettajamme, Senseit, jotka ovat auttaneet sinuakin kymmenien zen-arvoitusten läpi. Kun he siirsivät sinut syrjään yhteisömme johtajan paikalta, olet siitäkin loukkaantunut. Mitä ihmettä?

Kerropa Sami:  Poikkeavatko meidän Senseimme muista zen-opettajista?
Zen on rankka koulu, jota kaikkien pää ei kestä. Erityisesti zen-retriitti on kova henkinen painekattila, jonka aikana mielen pohjalle kätketyt ongelmat nousevat näkyville. Tässä mielen myrskyssä tukena on Sensei, jolla on kokemusta kymmenistä, jopa sadoista retriiteistä, voidakseen auttaa ihmiset meditaatio-prosessin läpi. Nämä kamppailut jokainen käy omassa mielessään. Meditaation lisäksi zen-retriitin päiväohjelmaan kuuluu joogaa ja siellä on hieman vapaata aikaakin helpottamassa painetta.  Ongelmia saattaa kuitenkin tulla kenelle hyvänsä, tunnen jopa erään psykologin, joka ei kestä pitkää retriittiä, vaikka on koulutettu ihmismielen ammattilainen. Ääritilanteissa Sensei on joutunut kesken kaiken lähettämään ihmisiä takaisin kotiinsa rauhoittumaan. Tässä kontekstissa sinä Sami toimit apulaisohjaajana kymmenen vuoden ajan, olet  nähnyt paljon arkoja yksityisasioita. Oliko  tarpeellista tuoda ne julkisuuteen nimien kera?

Meille zenin harjoittajille Sensei on erityinen aarre, hän on saanut vuosikymmeniä jatkuneen koulutuksen, hän on istunut zazenia tuhansia ja tuhansia tunteja ja läpikäynyt omat kasvukriisinsä ja tukenut satoja muita heidän kriiseissään. Rauhallisen erakkomajan sijasta kaksi Senseitämme ovat valinneet auttaa meitä muita oman mielemme kartoittamisessa - ilman palkkaa, köyhyydessä. Miten mieleesi saattoi tulla juuri heidän loukkaamisensa. Kerrot pikkujuoruja sikarin poltosta, oluesta baarissa ja 30€ lahjoituksestasi. Olennaista olisi ollut kertoa kuinka hyvin he mielestäsi välittävät Buddhan oppia pohjoismaihin. Sinulla on varmasti näkemys siitäkin asiasta.
Kerropa Sami:
Poikkeavatko meidän Senseimme muista zen-opettajista?
Eivätkö kaikki zen-opettajat ole hankalia?
Eikö se ole Sensein tehtävä?
Entäpä sinä itse, haluatko pyytää anteeksi ystäviltäsi?

Jare, huono zen-buddhalainen oppilas - viisas ei lukisi tätä blogia vaan istuisi zazenia

* * *

ADDENDUM: Sami Mänty-Ahon vastaus Jarelle



Hei Jare,

En ole maininnut nimillä psyykkisesti oireilleita riviharjoittajia.

Lahkon opettajien ja ohjaajien toiminnasta ihmisillä tulee olla oikeus tietää. Olen pyrkinyt kuvaamaan tilanteita ja ihmisiä rehellisesti. Lahkon opettajat ja ohjaajat eivät ole yksityishenkilöitä, vaan lahkon edustajia. Entisenä johtajana minulla on moraalinen velvollisuus kertoa lahkon vaarallisista piirteistä ja tapahtumista.

Kerrot, että minut hyllytettiin. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan päätin itse erota, koska liian moni kärsi lahkossa psyykkisesti.

Zen-opettajat ovat valitettavasti usein hyvin ikäviä. Joshu Sasaki, joka tunnetaan mm. Leonard Cohenin opettajana, on viimeisin zen-opettaja, jonka oppilaisiin kohdistuneesta hyväksikäytöstä olen lukenut. En löydä ikävästä käytöksestä tai harjoittajien ”egon” esille tuomisesta mitään hienoa. Minusta mielen harjoitus, jossa ihminen joutuu äärimmilleen tai edes vedättämään on hyvin arveluttavaa. Minusta kuulostaa siltä, että psykologi tuttavassasi on jokin viisas osa, joka on estänyt häntä harjoittamasta äärimmilleen.

Koaneissa ei ole mielestäni mitään ihmeellistä. Niihin liittyy harjoittajien piirissä paljon romantiikkaa ja valaistumiseen kytkeytyviä fantasioita.

Haluan pyytää anteeksi ainoastaan niiltä, joita olen kannustanut syvemmälle lahkon toimintaan ja kadun sitä, että itse suostuin olemaan idealisoidussa asemassa ja jalustalla monelle ihmiselle, sekä itselleni.

Toivon Jare, että sinunkaan ei tarvitsisi alentaa itseäsi huonoksi oppilaaksi ja opettajia ”aarteeksi”, vaan voisit olla riittävä itsellesi sellaisena kuin olet.

Terveisin, Sami


ADDENDUM: Jaren vastaus Samille



Pyydän anteeksi Sami,

olen lukenut sinua kuin värillisten silmälasien läpi. Olen ajatellut kritiikkiäsi lähinnä omasta viitekehyksestäni. Pyydän uudestaan anteeksi.

Kirjoitat:
Olen pyrkinyt kuvaamaan tilanteita ja ihmisiä rehellisesti. ... Entisenä johtajana minulla on moraalinen velvollisuus kertoa lahkon vaarallisista piirteistä ja tapahtumista.”

Silmieni avauduttua tajuan olevani kanssasi täysin samaa mieltä. Olet aidosti huolissasi zen-harjoituksen tuomista ongelmista ihmisten mielenterveydelle. Kerrot tapauksista, joita kukaan ei voi evätä. Kaikkiin buddhalais-traditioihin liittyy meditaatio. Jos ihminen ahnein pyrkimisen motiivein  harjoittaa meditaatiota, tuloksena on ongelmia kenelle hyvänsä. Tämä on huomattu Thaimaan theravada-traditiossa, Tiibetin-traditioissa ja myös zen-buddhalaisuudessa. Kuka pysäyttäisi nämä pyrkyri-harjoittajat? Kuka kertoisi, että zazenissa on kyse luopumisesta – ei saavuttamisesta?

Aiemmassa kirjoituksessasi kerrot tapauksia, joissa jo valmiiksi tasapainoton nuori innostuu täyspäiväiseen harjoittamiseen. Aivan kuin, jos urheiluvalmentaja antaisi nilkkansa nyrjäyttäneen vetää tiukkoja juoksutreenejä. Vammat vain pahenevat. Olisi hyvä, jos olisi viisas poliisi jarruttelemassa liian innokkaita nuoria miehiä. Ongelmat näyttävät usein kertyvän tähän ehdottomimpaan ihmisryhmään. Senseillä on tässä suuri vastuu.

Kirjoitat:
Zen-opettajat ovat valitettavasti usein hyvin ikäviä.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kun ihmiselle annetaan paljon valtaa, se johtaa  väärinkäytöksiin. Sanotaan, että ”valta tuottaa korruptiota, absoluuttinen valta absoluuttista korruptiota”. Zen opettajilla on paljon valtaa, niin on aina ollut. Kerrot zen-opettaja Joshu Sasakista joka on hyväsikäyttänyt oppilaitaan. Tiedän itsekin muita väärinkäytöstapauksia, niitä on kerätty yhteen kirjoiksikin. On kuitenkin huomattava, että tämä ongelma on paljon zeniä tai buddhalaisuutta laajempi, se liittyy kaikkeen, missä ihminen luovuttaa vallan omasta toiminnastaan toiselle. Jokaisen tulee olla itsensä herra, Buddhan sanoin ”oma lamppunsa”.

Kirjoitat:
Koaneissa ei ole mielestäni mitään ihmeellistä. Niihin liittyy harjoittajien piirissä paljon romantiikkaa ja valaistumiseen kytketyviä fantasioita.”

Lyttäät koko vuosisataisen Rinsai-koulutusjärjestelmän. Olen kanssasi osittain samaa mieltä. Zen-arvoitus – koan – vaatii mieleltä kuperkeikkaa, jonka tehtyään mieli näkee koko arvoituksen aivan mitättömänä. Mahdoton ja mieletön koan muuttuu oivalluksessa arkiseksi tosiasiaksi. Sitä kutsutaan kai Dharma-portiksi: näkökulma muuttuu, kun portin läpäisee.

Kirjoitat:
”Haluan pyytää anteeksi ainoastaan niiltä, joita olen kannustanut syvemmälle lahkon toimintaan ja kadun sitä, että itse suostuin olemaan idealisoidussa asemassa ja jalustalla monelle ihmiselle, sekä itselleni.”

Ei sinun tarvitse pyytää keneltäkään anteeksi, olen pahoillani, että olen sellaista Sinulta vaatinut. Minun on tunnustettava, että olit minullekin esikuva. Olit kuin urheilujoukkueeni lahjakkain ja tiukimmin harjoitteleva jäsen. Ajattelin, ettei kaltaiseni 5-kymppinen ukko ikinä saavuttasi sinua. Ihailin sitä, miten hienostuneesti vedit jooga-harjoitukset zen-retriitien tauoilla ja miten viisaasti asettelit sanasi opettaessasi buddhalaisuutta zendolla. Oli minulta aivan tyhmää ajatella meditaatio-harjoitus saavuttamisena. Miten monta kertaa olemme tätä yhdessä hokeneet viikoittaisissa resitaatioissa ja retriitillä päivittäin. Meditaatio on luopumista – ei saavuttamista. Sami, minä pyydän Sinulta anteeksi, ei toisin päin.

Kirjoitat:
”Minusta mielen harjoitus, jossa ihminen joutuu äärimmilleen tai edes vedättämään on hyvin arveluttavaa.”

Anteeksi nyt vain ystäväni. Tästä olen kanssasi jyrkästi eri mieltä. Viimeaikaiset lääketieteellisiset tutkimukset ovat löytäneet meditaation pysyvän vaikutuksen ihmisaivoihin. Aivot ovat kuten lihaksetkin, ne muuttuvat vastaamaan sitä harjoitusta, jota ne saavat. Jos makaan sohvalla, aivoni hyväksyvät television totuuden. Jos en ajoittain venytä mieltäni, se surkastuu kuten lihas, jota ei käytetä. Jos haluaa huippumuusikoksi, on mentävä aivan äärimmäiselle rajalle, uudestaan ja uudestaan. Sama pätee myös meditaatioon.

Löysä plösö ei ole minun tavoitteeni, haluan pitkillä rankoilla zazen-jaksoilla venyttää mieleni äärimmilleen; kehittyäkseni, muuttuakseni.

Havahtuakseni tähän hetkeen.
Tullakseni  Buddhaksi-Heränneeksi.

Ystäväsi Jare, Helsinki Zen Centerin tyytyväinen jäsen

* * *
HUOM! Saat kommenttiosiossa lisää kommentteja luettavaksi klikkaamalla Lataa lisää -painiketta.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Helsinki Zen Centerin harjoittajat valmistelevat ryhmäkannetta blogin kirjoittajia vastaan. Tavoitteina syytteiksi yksityisyyden suojan loukkaus, kunnianloukkaus ja viharikos.


Helsinki Zen Centerin sanghajohtaja ja Zenbuddistiska Samfundetin hallituksen puheenjohtaja Ari Tikka ilmoitti 10.3.2013 kirjallisesti blogin pitäjille, että blogin kirjoittajia vastaan valmistellaan ryhmäkannetta HZC:n harjoittajien piirissä. Tavoitteena on käyttää kanteella uhkailua aseena, jolla voitaisiin painostaa blogin kirjoittajia poistamaan kirjoituksensa.

Blogin kirjoittajat pitävät tällaista painostusta aiheettomana ja korostavat, että blogin tarkoituksena on vain tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun uusi näkökulma Helsinki Zen Centerin ja sen edustajien toimista. 

Blogin kirjoittajat pitävät Helsinki Zen Centerin luomaa vahvaa vastakkainasettelua keinotekoisena ja huomauttavat ystävällisesti, että Helsinki Zen Centerin harjoittajien valmistelema ryhmäkanne turhaan polarisoi keskustelua perusteettomalla uhkailuilla.

ADDENDUM:

Selventääksemme asiaa julkaisemme saamamme meilin.

Hei Uku, 
tällaisessa sovittelutilanteessa kannattaa miettiä, mitkä ovat eri osapuolten intressit ja etsiä ratkaisua, joka on kaikille edullinen. 
Johtuen ihmistenpuolesta.fi blogin luonteesta, siihen assosioituminen ei ole hyväksi sellaisille tahoille jotka haluavat esiintyä julkisuudessa rakentavina ja hyvää aikaansaavina. Tämä koskee kaikkia osapuolia Zen Centeriä, Samia terapian ammattilaisena, ylläpitäjä Ukua kirjailijana ja valmentajana sekä blogissa tunnistettavasti mainittuja henkilöitä. Ihmiset karttavat konflikteja riippumatta siitä kuka on "oikeassa". Julkisuus on myös hallitsematonta ja julmaa. 
On olemassa riski, että nyt kun kirjasi julkaistaan, tiedotusvälineet kiinnostuvat blogista ja ryhtyvät tutkimaan sitä ei ainoastaan Zen Centerin analyysinä vaan blogin organisaattorien tekona. Se olisi kaikille osapuolille raskasta ja haitallista. Tämä voi tapahtua ensi viikolla tai milloin vain sen jälkeen. 
Varautuakseen edellä mainittuun julkisuusriskiin, joukko Zen Centerin harjoittajista valmistelee ryhmäkannetta blogin organisaattoreita vastaan, todennäköisinä aiheina yksityisyyden suojan loukkaus, kunnianloukkaus ja viharikos. Tällä toimenpiteellä pyritään riskin merkittävään vähentämiseen saamalla blogi poistettua julkisuudesta, sekä varustautumaan tilanteisiin joissa esim. tiedotusvälineet ottavat yhteyttä Zen Centeriin. 
Toivottavasti tämä selvitti mikä on Zen Centerin intressi ja miksi kanteen nostajat vaativat blogin poistamista. 
Blogin poistaminen julkisuudesta tekisi kanteen tarpeettomaksi. Ryhmäkanteen toteuttaminen on myös vaivalloista. Toivomme että siihen ei tarvitse mennä.  
Terveisin
Ari Tikka
Helsinki Zen Center

ADDENDUM: Helsinki Zen Centerin virallinen vastine

HZC ei ole ryhtymässä oikeustoimiin, eikä yhdistyksessä ole jäsenten joukkoa, joka tällaista suunnittelisi. Blogissa esiintyneiden yksityisyyden loukkausten vuoksi eräät jäsenemme olivat pohtineet tutkintapyynnön mahdollisuutta. Arin viesti oli harkitsemattomasti kirjoitettu, eikä alun alkaenkaan valitsemamme linjan mukainen. 
HZC hallituksen ja vastuuhenkilöiden puolesta,
Esa Kytölä, HZC hallituksen puheenjohtaja

Helsinki Zen Center practitioners are preparing a group lawsuit against the writers of this blog. The charges in preparation are offending the personal privacy, libel and hate crime.


Helsinki Zen Center's sanghaleader and Zenbuddistiska samfundets chairman Ari Tikka announced on 10th of March, in writing, that Helsinki Zen Center's practitioners are preparing a lawsuit against the writers of this blog. The aim of these threats of a lawsuit is to pressurize the writers into deleting their writings in this blog.

The writers of this blog consider this kind of pressurizing as unnecessary and want to stress that the point of this blog is only to provide an alternative viewpoint on Helsinki Zen Center and on its representatives to the social discussion.

The writers of this blog consider the strong polarization created by Helsinki Zen Center as arbitrary and kindly remind that the preparation of a group lawsuit by Helsinki Zen Center's practitioners unnecessarily polarizes the discussion with unfounded threats.




ADDENDUM:


Hello Uku,

In this kind of mediation situation it is worthwhile to consider, what are the interests of different parties and try to find a solution, that is beneficial to all.

Because of the nature of ihmistenpuolesta.fi-blog, associating to it is not beneficial to instances who wish to present themselves in publicity as constructing and good-creating. This includes all parties:  Zen Center, Sami as a therapist, blog keeper Uku as a writer and a trainer and the people recognizably mentioned in the blog. People avoid conflicts regardless of who is “right”. Publicity is also uncontrollable and cruel.

There is a risk, that now that your book is about to be published, the media gets interested in the blog and starts to investigate  it as not only as a story of Zen Center but also as an act of the blog organizers. This would be trying and harmful for all parties. This can happen next week or any time after that.

To prepare for the above mentioned risk of publicity, a group of Zen Center practitioners are preparing to file a group lawsuit against the organizers of the blog, the probable charges to be filed are offending personal privacy, libel and hate crime. This action is aimed at considerably reducing the risk by deleting  the blog from the publicity, and also to prepare for situations where Zen Center is contacted for example by the media.

I hope this clarified what is Zen Center´s interest in the matter and why the group lawsuit filers demand the deleting of the blog.

The deleting of the blog from the publicity would make the filing of the lawsuit unnecessary. To file a group lawsuit means also a lot of work. We wish we would not have to go that far.

Regards

Ari Tikka

Helsinki Zen Center

 * *

The official statement of Helsinki Zen Center

HZC is not preparing a judicial act and there are no group of individuals in the association who would be planning to do this. Because of the violations of privacy in the blog some of our members had considered of filing a report. Ari´s letter was written recklessly, and was not withstanding with our chosen policy.

On the behalf of Board of Trustees of HZC and on the behalf of persons in charge,

Esa Kytölä, Chairman of the Board of Trustees of HZC

tiistai 9. lokakuuta 2012

The Imaginarium of Bodhin Roshi: Comments on a Teisho about Sami

Bodhin Roshi gave Teisho about Sami´s resignation. Since it is obvious that he is not telling a story of what really happened, it is worth clarifying this disinformation. The real story is a sad one, told many times, but since it seems to get distorted in these enlightened minds so easily, it is worth the effort.

Teishos title is:

Teacher´s discussion At the 30th Anniversary of Swedish-Finnish Sangha

You can listen it here (Sami's part starts around 16:30):
EDIT: Rochester Zen Center has removed teisho, but luckily we saved it. You can listen it here:
https://drive.google.com/file/d/0B0BLbrsWDZIDMmVYTjZsNTBVX3M/edit?usp=sharing

Disinformation spoken out in Teisho is as follows:

***
Story told in the Teisho:
 “One day Sante told him (Sami) well you’re the leader of the sangha there, I think you really need to come and come to Zengården and do some residential training, you´ve never done any and there´s so many things that recommends residential training…”

“…Sami dismissed it and said something diparaging about the residential training”

FACTS: 
Sami in the end thought that residential training was not for him. Nothing disparaging was said except that after careful consideration Sami declined to do residential training. This all happened about one year before the resignation discussed in Teisho.

***
Story told in the Teisho:
 “Sante called a private meeting and asked Sami if they could go out and have a beer at a local place and just talk…”

“In their meeting Sami said to him directly you are an alcoholic, you have a harem of women and your marriage is dead you and Kanja have, there´s nothing to your marriage any more, you are just going through the motions.”

FACTS:
Private meeting was called because one Helsinki sangha member told Sante that he was worried about Sami´s critical views about the authoritarian leading style during the summer training week in Zengården and his frustration with teachers leading style. Nothing of the above (that Sami is accused of saying) in the meeting ever happened. Sante actually thanked Sami for a good conversation in an e-mail after the meeting. In the meeting Sami went through the criticism that you can find here:
https://drive.google.com/file/d/0B0BLbrsWDZIDRnFLd0NLZ21OTzQ/edit?usp=sharing 
Rumours of Sami having said above mentioned ghastly things started circulate out of other sangha members mouths when it became apparent that Sante and Kanja were offended by Sami´s critic and by his writing to other teachers. Sami has never claimed that Sante is an alcoholic. Sami has never claimed that Sante has a harem of women. Sante himself told in 3 Jewels Order meeting that he was doubting the western marriage system.

***

Story told in the Teisho:
 “The Sante heard that Sami had sent letter to couple of north American teachers to Albert Low and Barry Magid…”

“…Sante realized that he had to get to the bottom of this. So he called a meeting in Helsinki and while he was on his way there by boat across  the Baltic to Finland, this Sami resigned, all of a sudden he took off…”

FACTS:
Yes Sami sent 2 letters altogether, to the above mentioned teachers, asking their views about residential training. No correspondence followed. The meeting in Helsinki was about the criticism detailed in the pdf. Sami resigned because it was obvious that he was being lied about in the sangha and the whole thing started to be more about him and about rumours what he had said about the teachers, than about his critic. Senseis also stopped communicating with him directly (except Sante calling Sami one time and accusing Sami of backstabbing Sante) and an open forum was founded where everybody could talk about Samis critic. Instead of direct communication with Sami teachers focused on calling other people and asking them what Sami had said about them. Many people in the Helsinki, who were symphatetic to Sami before, turned their coats and were climbing up the ladder through telling teachers what Sami supposedly had said. There were rumours told about what he had said about Sante; that Sante was an alcoholic, Sante had affairs etc.

***

Story told in the Teisho:
“Sami sent an open letter to the sangha where he repeated this"    (above mentioned accusations of alcoholism, harem of women, dead marriage)

FACTS:
Open letter did not contain anything but mentioned facts in the pdf and anger how he was unfairly lied about saying this and that about Sante.

***

Story told in the Teisho:
 “Sami had been the leader of the group for a few years, certainly a couple years”

FACTS:
Sami had been sanghaleader for 10 years.

***

Story told in the Teisho: “Sami has started his own group”

FACTS: 
Sami never started his own group.

***

Story told in the Teisho:
 “There was almost no one who left as a result of this”

FACTS:
Yep almost no one left:) Just the former sanghaleader and former chairman of board of trustees, Timo, who is a friend of Sami and followed the process closely enough to get a grip of what was going on. Several other people from Helsinki left (over 10 people). The whole Oulu subgroup left. About 30 members from Helsinki wrote Sami that they would like to follow him if he formed his own group. Sami had no intention of starting his own group after a nightmare like this. Quite probably he will never be part of any religious group whatsoever.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Zen ja pohjoismaalaisena olemisen taito

Olemme yhteistyössä erään entisen zenbuddhalaisen harjoittajan kanssa sopineet, että hänen tarinansa tuodaan esille blogissamme, mutta ainoastaan linkin kautta. Kyseinen henkilö on harjoittanut samassa traditiossa Sami Mänty-Ahon ja Timo Tapolan kanssa. Zen ja pohjoismaalaisena olemisen taito- kirjoitus löytyy täältä.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Sami Mänty-Ahon eroon johtaneet syyt Helsinki Zen Centeristä

Samin alla olevassa kirjoituksessa mainitsemat liitteet löytyvät hänen kirjoituksensa lopusta.


Eroni syyt Helsingin Zen Centerin johtajuudesta vuonna 2010

Jaksan yhä uudelleen ja uudelleen ihmetellä miten monien zenin harjoittajien on mahdotonta avata silmiään tai myöntää oman traditionsa epäkohtia. Väärinkäytöksiä  on tapahtunut suurin määrin kautta historian ympäri maailmaa.  Harjoittaja haluaa suojella auktoriteettiaan kuin hyväksikäytetty lapsi vanhempiaan, koska samalla hän suojelee omaa maailmankuvaansa. Uskonnollisessa kielessä yhteisöä tarkoittava sana on sangha. Yhteisön sisällä sanghaa verrataan usein  perheeseen.  Kukaan ei halua menettää omaa perhettään, eikä vanhempiaan. Sanghassa opettajat edustavat vanhempia. He ovat esimerkkinä ja ihailun kohteena harjoittajilleen. On siis ymmärrettävää, että opettajia puolustellaan, väärinkäytöksiä salaillaan ja totuutta muunnellaan.

Jos lukija on kuitenkin valmis raottamaan mielensä suojamekanismeja ja avoimesti pohtimaan järjestönsä epäkohtia, hän liikkuu vaarallisilla vesillä. Epäily saattaa mielen kiusaantuneeseen tilaan. Uskontojen ja ideologioiden voimaa ei pidä aliarvioida. Irtautumisen on tapahduttava asteittain, muuten kokemus voi olla liian tuskallinen ja uhata omaa identiteettiä ja maailmankuvaa.

Toivon, että lukija saa ajateltavaa kirjoituksestani. Haluan korostaa, että minulla ei ole mitään syytä muunnella totuutta. En kannata mitään tradiota tai ryhmää. En myöskään kuulu mihinkään ryhmään. Puhun täysin omalla äänelläni.  Markus on niitä harvoja zenin harjoittajia, joka otti minuun yhteyttä ja halusi tietää mitä tapahtui eroni jälkeen. Markus järkyttyi kertomastani ja on useampaan otteeseen pyytänyt minua tuomaan asian jollakin tavalla julkisuuteen. Koen vasta nyt olevani valmis tekemään sen. Eroprosessini on ollut raskas. Siihen on myös liittynyt häpeää. Ei siksi, että olisin kokenut toimivani  väärin, vaan siksi, että olen ollut niin aktiivisesti ollut mukana toiminnassa, joka on edesauttanut monien ihmisten pahoinvointia.

Oma taustani

Johdin Helsinki  Zen Centeriä (Hzc) kymmenen vuotta ja erosin traagisesti  syksyllä 2010. Olen harjoittanut säännöllisesti istumameditaatiota, zazenia vuodesta -93. Sain 1995 Tampereen Yliopistossa toimivalta ja Tampereen rinzai -zen-ryhmän vetäjältä Timo Klemolalta vihjeen, että Helsingissä toimii zazen-ryhmä Buddhismin ystävät ry. Timoon oliin tutustunut taijin kautta.

Sitten päädyin Papinkadulle Helsingin Kallioon istumaan Tae Hyen (Mikael Niinimäen) asuntoon, jossa jo silloin harjoitti Hzc.n pitkäaikainen puheenjohtaja ja ensimmäinen sangha-johtaja Timon. Myöhemmin ryhmään liittyi myös nykyinen Hzc.n avainhenkilö Ari.

 Hzc perustettiin vuonna -97. Nykyinen tradition opettaja Sante Poromaa nimitti minut  sangha-johtajaksi vuonna 2001. Läpäisin mu-koanin 1999 ja vuonna 2003 osallistuin noviisi-seremoniaan maallikkovihkimystä varten, jonka vihkimyksen sain kolme vuotta myöhemmin. Harjoitin systemaattisesti traditiomme koan-järjestelmää aina Hekikan-rokun puoliväliin asti. Mu-koanin jälkeen kävin läpi noin 30 "preliminary" koania ja  Mumonkanin kokoelman kaksi kertaa. Harjoittamani koan-määrä  on sama, jonka Kapleau harjoitti Yasutanin Dharma-perijä Yamadan mukaan.

Olen pitänyt daisania (kahdenkeskistä henkilökohtaista ohjausta), kymmeniä retriittejä, toiminut toisena zendo-ohjaajana parilla kymmenellä sesshinillä Ruotsissa, sekä osallistunut Hzc.n hallituksen toimintaan ja kierrellyt aktiivisesti muissa keskuksissa kuten Oulussa, Tampereella, Turussa ja Lahdessa. Lisäksi olen pitänyt johdantokursseja 2000-luvun alusta ja kurssittanut myös useiden muiden järjestöjen jäseniä ja edustajia koko 2000-luvun.

Sangha-johtaja aikanani jäsenmäärä kohosi parista kymmenestä yli sataan. Jäsenmäärän lisääntyessä loin uuden johtamiskulttuurin, jossa ei johdettu perinteisellä aasialaisella hierarkisen autoratiivisella tavalla, vaan niin kutsutulla "team leadership"- tyyppisellä tavalla, jossa yhteisö tai tiimit päättävät yhdessä kuinka asioita järjestössä toteutetaan. Suurin tekijä systeemin luomiseen oli uuden zendon hankinta Kalevankadulle, jolloin yhdistyksen puheenjohtaja Ari  oli vahvasti puuhamiehenä. Tuolloin Ari halusi omavaltaisesti tehdä asioita suunnitelmiensa mukaisesti, sen sijaan että yhteisö olisi tehnyt paikasta oman näköisensä.  Ari joutui kokemaan hänelle tuskallisen vallanmenetyksen kun pakotin hänet luopumaan johtamistavastaan ja järjestin suunnittelukokouksen, jossa yhdessä päätettiin mille tuleva zendo näyttäisi ja miten se remontoitaisiin. Tämä oli suuri kriisi ja valtataistelu zen-centerin sisällä, josta rivijäsenet eivät tienneet mitään ja josta Arin kesti toipua pitkään. Se kuitenkin oli tärkeä alku uudelle johtamistavalle, jota suojelin ja halusin kehittää loppuun asti. Toki kaikessa toiminnassani ja päätöksissäni minun oli aina kysyttävä opettajien lupaa ja suostumusta. He olivat tradition ehdoton auktoriteetti.

Sangha-johtajuuteni ohella opetin taijia Tapanilan Erällä vuodesta -96 ja olen työskennellyt fysioterapeuttina sairaaloissa, terveysasemalla ja yksityisellä vastaanotollani. Lisäksi olen opiskellut kiinalaista lääketiedettä, psykologiaa ja psykoanalyyttisestä psykoterapiaa. Uskon, että minulla on vähintäänkin kohtuullinen kuva zenin harjoittamisesta ja harjoittajista, sekä ihmisestä psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena.

Pääsin vuosien saatossa lähelle molempien opettajien elämää ja useimpien avainhenkilöiden elämää. Monet avautuivat minulle vaivoistaan ja huolistaan, kuten myös opettajat.  Jotkut nykyiset Hzc.n ohjaajatkin kävivät luonani vastaanotolla. Terapeuttinen taustani ja asemani Hzc.llä mahdollisti sen, että tiesin hyvin tarkkaan, mitä kulissien takana tapahtuu. Mitä enemmän tiesin, sitä vaikeammaksi oloni kävi sangha-johtajana.  Lopulta vuoden 2010 tapahtumat vahvistivat johtopäätöksiäni ja ajoivat minut tilanteeseen, jossa ei jäänyt muuta järkevää vaihtoehtoa kuin erota. Eroani helpotti myös se, että sain täyden tuen epäilyksiini Barry Magidilta, joka on zen-opettajan pätevyyden lisäksi psykoanalyytikko ja Albert Low.lta, joka oli Kapleaun ensimmäinen dharma-perillinen, mutta päätti opettaa vain maallikkona Montreal Zen Centerissä.

Eroprosessi oli kivulias. Olinhan omistanut koko aikuisikäni zenille. Minulla oli myös paljon rakkaita ihmisiä zendolla ja vahva sidos opettajiin. Jotkut harjoittajista koin läheisiksi ja toisiin oli muodostunut opettajuuteen verrattava suhde daisanin ja johdantokurssien kautta. Luopumisprosessi oli hyvin raskas, mutta vielä raskaammalta tuntuivat ne syyt miksi erosin. Opettajien käytös ja traditiomme epäkohdat olivat sen laatuisia, etten nähnyt enää mitään mahdollisuutta jatkaa.

Ero ei osunut vain omalle kohdalleni. Oulun zenin sangha-johtaja Ari-Pekka  erosi myös. Tiesin Ari-Pekan omasta prosessista ja epäilyistä jo vuotta aiemmin, jolloin AP soitti minulle ja halusi kertoa kokemistaan ristiriidoista. Ari-Pekan päätös oli kypsynyt pitkään mutta uskon, että keskustelut kokemuksistamme tukivat molempien päätöksiä puolin ja toisin. Kaikesta huolimatta Ari-Pekka halusi vielä  järjestää äänestyksen traditiossa pysymisestä. Kaikki äänestivät eroamisen puolesta, vain yksi henkilö oli tuolloin vastaan eroa Oulun sanghassa.

Myös pisimpään toiminnassa mukana ollut psykologi Timo, joka oli Hzc.n ensimmäinen sangha-johtaja, erosi muutamaa päivää ennen minua. Timo oli työskennellyt Hzc.n hallituksen puheenjohtajana useamman vuoden ja vastasi sunnuntain istumisista. Tiesin, että Timo oli kokenut pitkään epäluottamusta niin opettajia kuin eräitä ohjaajiakin kohtaan. Hän kantoi hyvin voimakasta vastuuta ihmisten psyykkisestä hyvinvoinnista ja joutui myös kohtaamaan läheltä erään jäsenemme itsemurhan 2000-luvun alkupuolella.  

Psyykkiset ongelmat yhteisössä

Noin kolmasosa suomalaisista, jotka olivat asuneet Zengårdenissa pidempään (yli 3kk.) saivat psyykkisiä oireita. Ihmisillä oli unihäiriöitä, ahdistusta ja masennusta. Tiedossani on kolme suomalaista, jotka joutuivat psykoosiin sesshinillä. Yhden heistä toimitin sairaalaan kesken sesshinin. Tuolloin huomasin kuinka osaamattomasti Sante ja Metta toimivat. Metta oli tuolloin ykkösohjaajana ja Sante opettajana. Ahdistunutta ja harhaista ihmistä pidettiin sesshinillä useita päiviä ja tilannetta vain tarkkailtiin. Psykoosin vakavuutta ja hoitoa ei tunnistettu. Se on minusta käsittämätöntä vastuuhenkilöiltä mielen harjoituksessa, jossa ihmiset saavat systemaattisesti nukkua liian vähän, heillä on usein voimakkaita kipuja ja he joutuvat kovan henkisen paineen alle.

2000-luvun alkupuolella eräs suomalainen joutui vaikeaa psykoosiin Zengårdenissa. Ehkäpä se kertoo jotain opettajan avuttomuudesta, kun Kanja oli tuolloin kehottanut henkilöä rauhoittumaan ja ottamaan kuuman kylvyn. Tämän minulle kertoi psykoosiin joutuneen henkilön paikalla ollut puoliso.

Pahinta ei ollut opettajien osaamattomuus, vaan välinpitämättömyys. Ihmisten oirehtimista ei otettu tosissaan. Ahdistuneita tai unihäiriöistä kärsiviä harjoittajia saatettiin pitää zengårdenissa huonossa tilassa pitkään. Oireet pahenivat ja heidän oli pakko palata Suomeen. Muistan hyvin yhden henkilön, joka joutui heti sairaalahoitoon palattuaan Suomeen. Hän kävi vastaanotollani hyvin ahdistuneena tämän jälkeen. Tuntui kurjalta katsoa vierestä kuinka paljon syyllisyyttä, häpeää, riittämättömyyttä ja epäonnistumisen tunteita ihmiset kokivat kun eivät olleetkaan pärjänneet Zengårdenissa. He vertasivat poikkeuksetta itseään vahvoihin "zen-soturin" kaltaisiin harjoittajiin (istuvat pitkään, nukkuvat vähän ja ovat lujia). He eivät halunneet edes valittaa tai syyttää muita, koska se olisi tuntunut turhalta egoismilta, vaan tunteet kääntyivät sisäänpäin masennukseksi.

Huomasin miten monella Zengårdenissa pidempään asuvalla oli kaventunut sosiaalinen turvaverkko. Suhteet perheeseen, ystäviin, työhön tai opiskeluun olivat etääntyneet. Joidenkin läheisille oli vaikeaa hyväksyä kumppanin tai lapsensa ratkaisu muuttaa "jumalan selän taakse" viettämään erikoista elämää.

Myös Zengårdenista paluun kanssa useat saivat tehdä psyykkistä työtä. Sopeutuminen arkeen, työhön ja opiskeluun ei ollut aina helppoa. Minä olin usein se ihminen, jolle harjoittajat tulivat selvittelemään ongelmiaan. Jouduin auttamaan Zengårdenissa asuvia monasti, vierailinhan siellä 3-4 kertaa vuodessa viimeisten kymmenen vuoden ajan. Kuulin paljon ihmisten kertomuksia ja heidän omia kokemuksiaan arjestaan  ja on pakko todeta, että näistä monista kokemuksista on zen-romantiikka kaukana. Useat kokivat, että opettajat ovat liian vähän zengårdenissa ja se oli ihan totta ja aiheellista paikassa, jossa ihmiset tarvitsisivat täyden tuen.

Perustarpeet eivät toteudu, eikä niitä halutakkaan huomioida

Perustarpeiden toteutumattomuudesta Dharman on ehkä koskettavin esimerkki. Dharman oli "päämunkki" ja pappi Zengårdenissa pitkään. Hän vastasi lähes kaikista käytännön järjestelystä ja toimi sesshineillä ensimmäisenä zendo-ohjaajana. Dharman oli myös pidetty henkilö.  Parin vuoden "päämunkkiuden" jälkeen Dharman alkoi oireilla. Hän oli selvästi ahdistunut. Hän kertoi kokevansa voimakkaita vihan tunteita. Kun Dharmanin ainoa ystävä Niklas lähti zengårdenista, hänelle jäi vain se 24-tuntinen työ johtajana. Muistan miten hän oireili vakavasti jo puolivuotta ennen lähtöään. Sanoin Kanjalle, että Dharman tarvitsisi myös muuta elämää. Ehdotin Kanjalle systeemiä, jossa Dharman olisi kaksi viikkoa Zengårdenissa ja sitten tietyn ajan Tukholmassa, jotta hän saisi tervettä vaihtelua. Samalla hän voisi pitää yhteyttä tuttuihinsa. Kanjan mielestä se ei ollut hyvä idea, koska "systeemi ei toimi niin". Seuraavalla kerralla kun Kanja vieraili kotonani Suomessa tulostin hänelle vihjeeksi Maslowin tarvehierarkian, josta käy ilmi riittävän hyvin ihmisen perustarpeet (esim. rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarve, arvostuksen tarve, itsensä toteuttamisen tarve jne.)

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Dharmanin tila huononi. Hänestä tuli yhä alakuloisempi ja väsyneempi. Tietysti hän yritti parhaansa. Vain harvat tiesivät hänen tilastaan. Sesshinin jälkeen 2008 hän katosi. Kukaan ei tiennyt minne hän meni. Kaikki olivat huolissaan. Parin päivän päästä hän sitten tuli takaisin ja kertoi minulle, ettei kestänyt enää ja että hänen oli pakko mennä muualle. Seuraavana keväänä hän lähti kokonaan Zengårdenista. Hänellä oli selkeitä burn-out-oireita. Olin järkyttynyt miten vähän hän sai tukea opettajilta koko aikana. Kaikki oli hyvin, niin kauan kun hän selvisi tehtävästään. Kanja soitti minulle Dharmanin lähdöstä ja totesi että Dharmanilla täytyy olla jotain "omia psyykkisiä käsittelemättömiä asioita, kun oli niin ahdistunut." Kanja  ei vain voinut myöntää tai edes ajatella, että Zengården ei ole terveellinen ympäristö pitkään asuville. Varmasti Dharmanilla oli omia käsittelemättömiä asioita mutta nyt kaksikymmentä vuotta harjoittaneena uskon, että niitä on kaikilla ja että zen-harjoituksella omista psyykeen ongelmista tai vaikeuksista voidaan ratkaista vain murto-osa.

Kesällä 2009 sangha-johtajien kokouksessa monet surkuttelivat  dharmanin menetystä. Kanja ylimielisesti tokaisi kaikille: "We are not depended on Dharman, we have Metta."  Dharman istui vieressäni. Tunsin sääliä Dharmania kohtaan. Hän oli vuosia laittanut koko elämänsä likoon zengårdenissa ja saa Kanjalta tuollaisen kommentin. Vaikka kommentti olisikin ollut totta, se paljasti perusasenteen,  jossa ihmisten tunteita ei huomioida ja yhteisön jokainen osa oli korvattavissa.

Koin myös itse Kanjan kylmän kovat kommentit puoli vuotta myöhemmin kun oma äitini oli kuollut muutama viikko aiemmin suusyöpään ja isäni joutunut sairaalaan. Kanja sanoi "Everybody´s mothers dies". Kommentti on tietysti  totta, mutta se tuntui kylmältä ja tunteettomalta siinä tilanteessa, jossa surutyöni oli täysin kesken ja olin alakuloinen.

Dharmanin lähdön jälkeen zengårdenista, vastuuhenkilöksi palasi Metta. Hän ei ollut erityisen pidetty henkilö. Metta oli puolalaissyntyinen iäkkäämpi nainen, joka puhui  epäselvää englantia. Hänellä oli myös heikko stressinsietokyky ja hän turhautui helposti sesshinien aikana kun jotakin arvaamatonta tapahtui. Puhun tässä nyt ohjaajan näkökulmasta, koska toimin hänen alaisuudessaan toisena zendo-ohjaajana monilla sesshineillä. Kanjalla ja Santella oli toistuvasti vaikeuksia Metan kanssa. Hän oli jääräpäinen ja Kanjan mukaan hyvin kilpailuhenkinen. Kanja avautui minulle muutaman kerran heidän välisistä ongelmistaan. Opettajat olivat pakotettuja nimeämään Metan zengårdenin vastaavaksi, koska heillä ei ollut todellisuudessa ketään muutakaan tähän tehtävään. Siksi Kanjan kovat sanat Dharmanille jäivät erityisesti mieleen ja tuntuivat absurdeille. Yritin ehdottaa Kanjalle Kiskon klinikalla käytettävää johtamismallia, jossa  harjoittajat vuorottelisivat ykkösohjaajan tehtävässä. Näin he saisivat jaettua johtajuutta, kevennettyä johdon takkaa ja opetettua tärkeitä rutiineja uusille vastuuhenkilöille. Lisäksi yhteisö olisi vähemmän yhden henkilön varassa. Ehdotukseni oli tietysti hierarkista järjestelmää vastaan, eikä millään tavoin perinteinen. Kanja tokaisikin minulle ehdotukseeni: "It won´t probably work here." Aiheeseen ei sen jälkeen palattu.

Pian tämän jälkeen Kanja valitti minulle Metan käytöksestä ja kertoi Santen ratkaisseen asian tekemällä kyselyn Zengårdenissa asuvilta harjoittajilta. Kyse oli yritysmaailmassa käytetystä kaavakkeesta, jonka Sante oli saanut ja se mittasi johdon ominaisuuksia alaisten näkökulmasta. Lopputuloksena Metta sai vain välttävän arvosanan, mutta Sante ei paljastanut tuloksia, vaan pitikin palautteen pöytälaatikossaan. Kanja sanoi Santen toimineen näin siltä varalta jos Metta vielä heittäytyisi hankalaksi tai asettuisi poikkiteloin. Tämä kaikki tapahtui viimeisen vuoteni aikana ja se tuntui minusta hyvin lapselliselle, taitamattomalle ja kurjallekin, vaikka en erityisemmin itsekään arvostanut Mettaa. Monien mielestä Metan ei koskaan olisi kuulunut olla johtaja hänen persoonallisuuden vuoksi.

Opettajat alentavat harjoittajia monelle tavalla

Simon, Suomen ensimmäisen zen-papin tarina on eräs ikävimmistä, joita olen kohdannut. Simo,  joka oli dharma-nimeltään Bodhi asui pitkään useita vuosia Zengårdenissa. Hän olisi halunnut pitää taukoa koan-harjoituksesta, mutta opettajat sanoivat ettei se sovi, koska hän oli pappi ja papin oli käytännössä elettävä kuten opettajat määräsivät. Simosta vuosien koan-harjoitus kuitenkin tuntui ahdistavalta ja hän pyysi opettajilta uudelleen lupaa tehdä jotain muuta. Santen mielestä se oli egoistista. Hän toisti useaan kertaan että Simolla on valtava ego. Simo ihmetteli asiaa ja pyysi selitystä mitä Sante egolla tarkoittaa jos oppilas haluaa seurata omaa sydäntään. Sante vastasi egottomuuden tarkoittavan nöyryyttä ja opettajien tottelemista. Simolle kehittyi tästä suuri ristiriita, koska hänen Japanissa ollessaan Tangen-roshilla ei ollut tällaista egon ja ei-egon dualistista vastakkainasettelua, vaan kaikki kuului samaan kokonaisuuteen.

Santen ja Simon välit alkoivat hiljalleen kiristyä. Lopulta Sante sanoi, että jos Simo ei luota opettajiin, hän ei voi jatkaa Zengårdenissa asumista. Santelle luottamus oli täysin mustavalkoista. Hänestä Simo ei olisi saanut tehdä oman sydämensä mukaan, vaan totella ainoastaan opettajia. Kaikki muu oli hänestä egoistista. Lopulta Sante sanoi, että Simolla on  "gigantisk ego" ja että se kasvaa kasvamistaan jos jatkaa sen kuuntelemista. Lopulta Sante heitti Simolle täysin järjettömän, mutta uskoinnoissa niin usein esiintyvän vastakkainasettelun: "Opettaja täällä edustaa buddhaa. Luotatko sinä buddhaan vai egoon?"

Simo kertoi hälytyskellojensa alkaneen soida. Hän kysyi Santelta millä perusteella hän väittää itseään buddhaksi ja Simoa egoksi. Santen ainoa vastaus oli: "Sinä lähdet Zengårdenista viimeistään huomenna." Simo oli järkyttynyt. Hän oli asunut Zengårdenissa vuosia. Käytännön järjestelyt poismuuttamista varten näin nopeasti olivat erittäin hankalat, mutta hankalinta oli järkytys. Simo kertoikin minulle: "Se oli Santelta törkeästi tehty, mutta toisaalta minulla ei ollut enää mitään mihin jäädä."

Jos olisin itse kuullut Simolta tämän tarinan tuolloin heti hänen potkujensa jälkeen, niin en olisi uskonut. En olisi päästänyt sitä tunnesuojauksestani läpi. Sen sijaan uskoin opettajia täysin, kun he sanoivat, että Simo käyttäytyi todella itsekkäästi ja että hän oli lyönyt nyrkin seinän läpi. Simon mukaan mitään tällaista ei tapahtunut. Nyt jälkikäteen kaikki tämä opettajien vääristely kuulostaa johdonmukaiselta ja samanlaiselta kohtelulta, jonka minä sain osakseni aivan viimeisten viikkojen tapahtumissa.

Ahdistus ja unihäiriöt ovat Santesta harhaa

Eräs henkilö asui Zengårdenissa ja alkoi kärsimään univaikeuksista. Kun vaikeuksia oli jatkunut pari viikkoa, henkilö luonnollisesti ahdistui enenemissä määrin. Ongelmaan ei kukaan kiinnittänyt tarpeeksi huomiota (mikä on kummalista, koska uni on aivan perusasia mielenterveyden kannalta). Tämä henkilö monen Zengårdenissa asuvan tapaan koki syyllisyyttä, eikä halunnut luopua haaveestaan asua siellä suunnittelemaansa aikaa. Hänen ahdistuksensa syveni ja henkilö alkoi miettimään vakavissaan kotiinlähtöä. Hän kertoi kotiinlähtö ajatuksistaan santelle, joka vastasi: "Thats´s makyo!" (Se on harha!).  Lisäksi Sante kannusti tämän henkilön vaimoa jäämään zengårdeniin ja kertoi heidän olevan erilliset henkilöt ja että vaimon pitäisi tehdä oma itsenäinen ratkaisunsa. Tarinan henkilöltä kesti kauan palautua uniongelmista ja traumastaan. Lisäksi se vaikutti hänen parisuhteeseensa, koska vaimo jäi Zengårdeniin.

Kuulin myös kuinka opettajat toivoivat eräästä oppilaastaan jatkajaa traditiolle. Kun he kuulivat tämän olevan raskaana, Kanja totesi olevansa pettynyt tilanteeseen. Kanja sanoi tämän siis suoraan raskaaksi tulleelle naiselle!  Kanja itse oli aikoinaan tehnyt päätöksen valita zen-uran perhe-elämän sijasta. Sante oli tuolloin jopa kysynyt lasten hankkimisesta Kapleaulta, joka oli vastannut: "Kuka tahansa voi hankkia lapsia, mutta kuka tahansa ei voi olla zen-opettaja." Mitä kertoo harjoittajasta se, että hän kysyy opettajaltaan lasten hankkimisesta? Ja mitä kertoo se, että opettaja  vastaa?

Monet zen-traditiot eivät hyväksy harjoittajaa opettajaksi tai papiksi, jos hänelle on huollettavia lapsia tai työura. Opettajien tulee siis luopua omasta tarvitsevuudestaan ja omistautua muiden auttamiselle. Paitsi, että tällaiset säännöt sisältävät suurta idealismia, ne johtavat omien tarpeiden kieltämiseen.  Ei ihme, että väärinkäytöksiä ja hyväksikäyttöjä sattuu uskonnollisissa piireissä, koska oma tarvitsevuus pyrkii väkisin murtautumaan esiin.

Vastaavia esimerkkejä on niin paljon tiedossani, että voisin kertoa niistä kirjan verran. Olennaista on kuitenkin se, että näihin kaikkiin tarinoihin liittyy opettajien ylemmyydentuntoista ja jopa toisia alentavaa käyttäytymistä. Suurin osa riviharjoittajista varmasti kokevat opettajat ystävällisinä ja myötätuntoisina ja heidän on vaikea ymmärtää tai uskoa kertomaani. On kuitenkin selvää, että kuka tahansa henkilö on ystävällinen aluksi kun suhde ei ole kehittynyt, vasta myöhemmin ja erityisesti tiukoissa tilanteissa ihmisten persoonalliset piirteet tulevat esiin. Lisäksi oppilaat siirtävät omia idealisaatioitaan opettajiin ja kuvittelevat heidät pyhiksi tai myötätuntoisemmiksi ihmisiksi. Traditio, kaavut ja muu kulisissi tukee täydellisesti näiden fantasioden ja ideaalien syntymisessä.

Ideaalisaatiot

Vuosien aikana huomasin miten ihmiset idealisoivat opettajia ja ohjaajia. He kuvittelevat miten  keskittynyttä heidän zazenissa on. He fantasioivat miten vaivattomasti ja tyynesti he istuvat pitkiä aikoja ja miten he säteilevät myötätuntoa ja viisautta ympäristöönsä. Monen mielestä opettajat ovat egottomia luopuessaan lapsista ja työuristaan antaakseen itsensä suuremmalle tarkoitukselle. Itseltänikin kesti vuosia ennen kuin silmäni alkoivat hiljalleen avautua ja idealisaatiot heikentyä.

 Kun kuulin ensimmäisistä psyykkisistä ongelmista en halunnut uskoa, että opettajissa olisi jotain vialla, vaan omassa mielessäni suojelin heitä ja omaa uskoani. Muistan miten 2000-luvun puolivälin tienoilla sattui  kaikkea ikävää zengårdenissa. Silloin kysyin ensimmäisen kerran  itseltäni kuinka hyvin opettajat ovat käsitelleet omia psyykkisiä ongelmiaan.  Nyt näkemykseni on, että huonosti. Katson, että järjestelmä ja autoritaarinen asema  ovat suojakuori, joka suojaa opettajien haurasta ja käsittelemätöntä sisintä. Mikä muu selittäisi opettajien käytöksen, jossa he toistuvasti siirtävät omia hylkäämisen kokemuksiaan läheisiin oppilaisiinsa. Mikä muu selittäisi lukuisat zen-väärinkäytökset maailmalla. Zen-harjoitus tai traditio eivät ratkaise tällaisia psyykkisiä ongelmia, vaan päinvastoin toimii "suojabunkkerina", johon piiloudutaan arjelta ja omalta hauraalta tunne-elämältä.

On tärkeää ymmärtää, että opettajat ovat tavallisia ihmisiä. Heillä on avioeroja , masennusta ja päihdeongelmia aivan samoin kuin muillakin. Tuntemillani Helsinki Zen Centerin ohjaajillakin on ongelmia. Jollakulla on hyväksikäyttötaustaa, toisella alkoholiongelmaa, kolmannella masennusta jne.  Suurin ongelma on se, että heitä usein pidetään erinomaisina ihmisinä ja traditio tukee tällaisia epärealistisia fantasioita lavastuksellaan.  Myös valaistumiseen ladataan monenlaista kuvitelmaa.  Surullisinta tarinassa on se, että opettajat ja ohjaajat usein itsekin uskovat olevansa "valittuja", karmisen tiensä kulkijoita, joiden kohtalona on elää bodhisattvista elämää tai pelastaa ihmisiä ulos "palavasta talosta."

Valaistuneet opettajat

Opettajista tarjotaan harjoittajille useita fantasioita. Opettajat ovat sonnustautuneet eräänlaisen tradition supersankarin viittaan. He välittävät vuosisatoja vanhaa viisauden ja myötätunnon perinnettä.  Opettajat saapuvat saliin rumpujen saattelemana ja istuuntuvat buddhan eteen korokkeelle. Jokainen aamu sesshineillä resitoidaan edesmenneiden opettajien nimiä. He ovat patriarkkoja, joilla on absoluuttinen valta. He ovat vaihtaneet nimensä, luopuneet urastaan ja omistaneet boddhisattvoina koko elämänsä toisten auttamiselle, ja ennen kaikkea he ovat valaistuneita.

Prostraatio eli polvikumarrus, jonka oppilas tekee useasti päivässä sesshinillä kohti alttarilla istuvaa buddhaa, tapahtuu tämän lisäksi ainoastaan dokusanissa opettajalle. Sesshinin jälkeen loppuseremoniassa ihmiset kävelevät korokkeella istuvan opettajan ympärillä ja tekevät kukin vuorollaan kumarruksen hänelle. Sesshinin loppulounaalla opettajille ja ohjaajille on varattu omat erityiset paikat ruokapöydän keskeltä. Ihmiset heidän välittömään läheisyyteensä ovat myös valikoituja.

Miten tämä ei voisi vaikuttaa syvälle ihmisen mieleen; sekä opettajien, että oppilaiden.  Jokaisessa kulttuurissa, ammattiryhmässä ja tutkimuksissa on havaittu kuinka valta korruptoi. Zenissä opettajilla on absoluuttinen positio. Moni nuori harjoittaja haaveilee salaisesti olevansa jonakin päivänä opettaja. Harva tietää kuinka paljon seireenien tuoksua ja kilpailua on uskonnollisessa järjestössä. Se on hyvin kiellettyä. Traditioissa piilee rutkasti salaista ylemmyyden tuntoa ja hienoutta. Kokemuksesta voin sanoa tämän. On hienoa olla tärkeä vastuu henkilö. On hienoa olla nöyrä toisten auttaja ja egoton. Eikö kaikki tämä olekin hyvin ristiriitaista, mutta kovin inhimillistä kaikessa narsistisuudessaan.

Ulkopuolisen näkökulmasta katsoen opettajat ja zenin rituaalit ovat osa uskonnollista lahkoa ja kaukana tavallisesta arkielämästä.  Opettaja on asetettu jalustalle ja hän on konkreettisesti palvonnan kohde. Minuuden kieltämisellä tai buddhalaiselle filosofoinnilla ei voi muuttaa sitä tosiasiaa, kuinka paljon tämä vaikuttaa suggestiivisesti ihmisiin. Opettajat saattavat puheen tasolla kertoa olevansa tavallisia pulliaisia, mutta käytäntö objektiivisesti ajatellen on aivan jotain muuta. Tällaista puheen ja todellisuuden välistä ristiriitaa olen zenissä  kokenut paljon.

Kun keskustelimme Kanjan kanssa kultin ja lahkon eroista ja sanoin puolivitsillä, että olemme kultti, hän sanoi: ”Ei, me emme ole kultti, me olemme lahko. Kultti on jotain sellaista, missä ihmiset viedään keskelle ei mitään ja heille sanotaan mitä pitää tehdä.” Minua huvitti, koska olimme juuri silloin Zengårdenissa eristyksissä maaseudulla ja oli kesäkokous, joka oli hyvin autoritäärisesti järjestetty ja jossa kaikkien asukkaiden oli tehtävä niin kuin sanotaan.

Kultti tai lahko, on selvää, että kyseessä on uskonnollisesta toiminnasta ja lavastuksesta, joka rituaaleineen erottuu valtavirrasta ja nykypäivän ihmisten arjesta. Se tekee tavallisesta istumisesta ja olemisesta erityistä. Se korostaa auktoriteettien valtaa ja hierarkista arvo-asteikkoa. Tällaiset järjestöt ovat haitallisia ja jopa vaarallisia monien harjoittajien mielenterveydelle.

Maailmalla opettajien väärinkäytökset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kumma kyllä, arvostetuimmat länteen tulleet japanilaiset opettajat sekaantuivat oppilaisiinsa myös seksuaalisesti esim. Eido Shimano Roshi, Katagiri Roshi, Maezumi Roshi ja Seung Sahn.

Monien näiden hyvin valaistuneina pidettyjen opettajien dharma-perilliset jatkavat yhä. Väärinkäytöksiä on lukuisia. Traditio ja kirjallisuus kertovat mielellään sankaritarinoita ja epäkohdista vaietaan.  Myöskään ihmisen arjen elämässä olevista tärkeistä asioista kuten tunteista, seksuaalisuudesta ja läheisistä ihmissuhteista ei puhuta. Harjoitin pitkän matkaa tradition koan-järjestelmää, eikä yhdessäkään koanissa käsitelty edellä mainittuja ihmisyyteen liittyviä perusasioita. Nämä asiat ovat mielestäni käytännön elämässä paljon olennaisempia kuin tyhjyyden filosofia tai tuntitolkulla zazenissa istuminen.

Kokopäiväisen harjoituksen ihannointi ja ongelmat

Tiukka ja konservatiivinen traditio on omiaan siirtämään opetusten lisäksi myös traumojaan sukupolvelta toiselle. Tärkein siirto tapahtuu kokopäiväisessä harjoituksessa ns. full-time-harjoituksessa. Zengårdeniin pidemmäksi ajaksi muuttaminen tarkoittaa elämänsä jättämistä "yhden kortin" varaan, jolloin muun elämän psyykettä suojaavat tekijät kuten parisuhde, työ tai harrastukset menettävät voimaansa.  Jos zen-elämä ei syystä tai toisesta sujukaan, on suurena vaarana pudota täydelliseen tyhjiöön. Näin ihmisiä, joilla ei tuntunut enää olevan muuta vaihtoehtoa kuin asua Zengårdenissa ja he roikkuivat siellä pitkään, vaikka se oli heille helvettiä. Muualla tällaista ilmiötä kutsutaan laitostumiseksi.

Jouduin katsomaan kuinka monet nuoret menivät Zengårdeniin suurin unelmin. He ihailivat opettajia ja heillä oli varsin idealistisia kuvia harjoituksesta ja valaistumisesta. Monet olivat tyytymättömiä itseensä, harjoitukseensa, elämäänsä tai läheisiin ihmissuhteisiin. Jotkut harjoittajista saattoivat haluta viettää luonnonmukaista elämää maaseudulla poissa arjen oravanpyörästä ja sen turhuudesta kaikkine "esteineen." Minusta oli kummallista, miksi lähes kaikki vastuussa olevat avainhenkilöt eivät olleet asuneet Zengårdenissa ja silti traditio painotti kokopäiväistä harjoitusta niin paljon.

Miksi sitten traditio korostaa full-time harjoituksen merkitystä?  Yhtälö on hyvin selvä. Koska se ei voi jatkua ilman sitä. Pappeus vaatii zen-gårdenissa asumista, opettajuus taas vaatii  pappina olemista . Henkilön on myös muutettava nimensä ja käytettävä tietynlaisia yksinkertaisia vaatteita myös ”siviilissä.” Traditio ei voi elää ilman jatkajaa. Rochester Zen Centerin päärakennuksessa on kyltti, jossa lukee: Opettajan tärkein tehtävä on löytää jatkaja. Tällaisessa asetelmassa traditio ei siis ole ihmisiä varten, vaan ihmiset traditiota varten.

Pitkään Zengårdenissa asunut vastuuhenkilö ja zen-ohjaaja sanoi minulle: "Ihmiset ovat kuin osakkeita Zengårdenissa. Kun opettajien mielestä lupaavan tuntuinen nuori elää ja asuu siellä, niin häneen panostetaan. Jos hän ei myöhemmin syystä tai toisesta olekaan opettajien ihanteen mukainen, hänet unohdetaan, jonka jälkeen opettajat etsivät uusia kohteita.  Tiedän myös omalta kohdaltani miten opettajat panostivat minuun ja yrittivät manipuloida minua asumaan zengårdeniin useaan otteeseen. Muistan miten Sante sanoi minulle 2009 kesällä: "You would be a great teacher, if you just would stop resisting." Santen lause oli manipulatiivinen, mutta myös syyllistävä.  Miksi olisin halunnut zengårdeniin, jossa monet kärsivät psyykkisistä ongelmista ja jossa katsomani tärkeät perustarpeet eivät toteudu.  Karl,  joka johtaa Glaskow.n ryhmää sanoi minulle kerran Zengårdenissa: "Jos joutuisin asumaan täällä useamman kuukauden tulisin hulluksi."

Opettajat ovat itse selviytyneet harjoituksen kovuudesta tunteita kieltävällä omistautuvalla kovalla asenteella. Se on osa heidän varhaista historiaa. Olihan Sante (Henrik) vuosia isoveljensä kiusaamisen kohde, jota vanhemmat  eivät tarpeeksi puolustaneet. Kanjan isä taas teki itsemurhan tukehduttamalla itsensä pakokaasulla autoonsa, kun kanja oli pieni lapsi. Kanjan ( Karin ) äiti taas ei koskaan emotionaalisesti toipunut traumastaan.

 Huomasin, että opettajat eivät olleet käsitelleet syviä emootiotaan millään tavoin. Heillä oli usein terapioita ja terapeutteja alentavia kommentteja. He saattoivat joskus rohkaista ihmisiä terapiaan ja joskus taas kyseenalaistaa terapiat. Todellisuudessa he eivät koskaan itse ole olleet psykoterapiassa tai edes työnohjauksessa. Aloin huomaamaan, kuinka taantuneita opettajat olivat joiltakin osin. Ymmärsin, että he siirsivät traumojaan myös oppilaisiinsa. Kanja onkin kertonut  että saattaisi olla alkoholisti ilman zeniä. Sante sanoi vastaavasti kesällä 2010 minulle että olisi ehkä kuollut ilman zeniä. Kun näitä sanomisia oikein miettii, niin ovatko ne hohdokkaita vai perin surullisia?

On siis täysin selvää, että fulltime harjoitusta korostetaan. Opettajat korostavat sitä myös siksi, että ovat itse tehneet tämän vallinnan, ovathan he esimerkkejä ja ihailun kohteita monelle innokkaalle harjoittajalle. Monet nuoret idealistiset zen-sankarit lähtivät siis zengårdeniin. Valitettavasti liian suuri osa  (suomalaisista 30-40%, jotka asuivat zengårdenissa pidempään) saivat  psyykkisiä oireita kuten unihäiriöitä, masennusta ja ahdistuneisuutta. Kaikki vain siksi, että opettajat itse olivat traumatisoituneet lapsina. He itse olivat juuri niitä idealistisia nuoria, joilla ei ollut ammattia tai perhettä ja päättivät omistaa elämänsä zenille. Sante johti zengårdenia jo 30-vuoden iässä. Millä kokemuksella? En ihmettele, että ongelmia oli niin paljon.

Vuosi vuodelta tilanne ahdisti minua enemmän. Epäilykseni hiljalleen kasvoivat. Sitten aloin itse käymään psykoterapiassa opintojani varten. Tavoitteeni oli lisäkouluttautua psykoterapeutiksi. Tapasin terapeuttia säännöllisesti parisen vuotta. Hän oli varsin pätevä kouluttava terapeutti, joka oli väitellyt organisaatiopsykologiasta. Terapia avasi silmiäni lisää. Oli järkyttävää huomata, millaista oli kertoa täysin ulkopuoliselle ja objektiiviselle ihmisille traditiomme ongelmista. Häpeän lisäksi aloin paremmin huomaamaan kuinka ristiriitaisia piirteitä traditiossamme on. Pahinta oli johdon välinpitämättömyys.

Viimeisenä vuotena asiat menevät aina vain hullummiksi

Lopulta vuonna 2009 kaikki alkoi kärjistyi. Sanghassa oli eräs harjoittaja, joka kärsi vaikeista psyykkisistä ongelmista. Hän häiritsi alivuokralaisia, käyttäytyi koppavasti ja hänen oireensa pahenivat aina mitä intensiivisemmin hän harjoitti. Hänellä oli myös pakkomielle intensiiviseen harjoittamiseen ja psykoottisia oireita.

Olin laatinut opettajille toimintaohjeet tämän henkilön suhteen. Halusin määrittää selkeät rajat kuinka menetellä hänen kanssaan. Ydin oli estää henkilön intensiivinen harjoitus, joka toistuvasti ajoi tämän psyykkisiin ongelmiin. Opettajat pitivät suunnitelmaani hyvänä ja hyväksyivät sen. Kului kolme kuukautta kun Kanja kuitenkin hyväksyi henkilön Ruotsiin retriitille. Minulle ei ilmoitettu mitään, eikä minulta kysytty mitään. Se tuntui käsittämättömälle. Olin nähnyt paljon vaivaa tämän henkilön sotkujen selvittämiseen. Kerran olin vienyt tämän henkilön sairaalaan aamulla viideltä kun hän tuli soittamaan ovikelloani. Aina kun opettajat kävivät Suomessa otin henkilön jollakin tavalla puheeksi. Mielestäni henkilö olisi tarvinnut aivan toisenlaista apua ja zen-harjoitus oli este ja pakopaikka hänelle. Henkilöllä itsellään oli vahva kontrolli ja hän kykeni esittämään julkisesti jotain aivan muuta, mitä hän oli.

Samoihin aikoihin kuulin miten Santen Dharma-veli,  Chicago Zen Centerin johtaja Sewan käytti huomattavasti nuorempaa oppilastaan hyväksi. Sante itse kertoi tämän minulle. Sewan luuli sairastavansa keuhkosyöpää. Hän rakastui oppilaaseensa ja muutti hänen kanssaan Sewanin lapsuuden kaupunkiin. Kun Sewan sai tietää, ettei syöpää olekaan hän jätti kumppaninsa. Sante kommentoi asiaa: ” "Well Sewan just wanted to have some fun with young women and marry her. After he realized that he doesn´t have any cancer he also realized that he has to listen that women for the rest of his life. That´s why he dumped her. Well I think Sewan is a honest man and I like him." Nainen muistaakseni kävi terapiassa pitkään toipuakseen traumastaan.

Samana vuonna opettajat julistavat erikoisen työtavan, jota he itse sanoivat minulle on/off-työtavaksi. Opettajat aikoivat vuorotella opetusvastuutaan siten, että toinen opettajista olisi töissä kaksi kuukautta, jolloin toinen voisi vuorostaan viettää omaa elämäänsä ja levätä tuon ajan, lukuun ottamatta joitakin satunnaisia tehtäviä.  Syyksi loman tarpeeseen Sante kertoi minulle olevansa väsynyt ja haluavansa omaa elämää (Mikä oli sinänsä ihan terve ajatus). Hän poltteli jatkuvasti pikkusikareita ja tapansa mukaan painosti minua fulltime-harjoitukseen erilaisin keinoin.

 Opettajat myös kommunikoivat tavattoman huonosti keskenään. Tämä johti siihen, että sain ristiriitaisia ohjeita heiltä. Esimerkiksi  kaapujen käyttöön heillä oli erilainen kanta, eikä yhteisymmärrystä tuntunut löytyvän. Kanja kommentoi ylimielisesti retriitillä Pääskylässä että saisimme vain tottua opettajien erilaisiin ohjeistuksiin. Ohjaaja ja johdantokurssien vetäjä Olli  oli tuolloin läsnä toisena zendo-ohjaajana ensimmäistä kertaa. Olli oli vahvasti kriisissä traditiomme suhteen ja harkitsi vakavasti lopettamista. Hän kertoi kunnioituksensa Kanjaa kohtaan olevan nollissa. Olli kertoi Tangenin tehneen häneen syvän vaikutuksen Japanissa ja hän painiskeli jatkuvasti omien ristiriitojensa kanssa.

Kanjakin oli kriisissä. Hänen äitinsä oli juuri kuollut. Hän piti äitinsä vanhoja silmälaseja  ja oli kasvattanut pitkät hiukset tradition sääntöjen vastaisesti. Ei ollut vaikea nähdä silloin, kuinka hänenkin torjuttu inhimillinen puolensa yritti läpimurtoa. Silti kaikki esittivät roolinsa moitteettomasti. Koko johto oli siis kriisissä tuolla retriitillä, mutta ihmiset eivät tienneet tästä mitään. Kaikki oli suurta teatteria. Sante sanoikin kerran eräälle teatterialalla toimivalle ohjaajallemme Saanalle tähän tapaan: ”Meidän ammatit eivät kovin paljon eroa näyttelijän työstä. Me molemmat menemme lavalle ja vedämme roolimme.”

Kaikki tämä näytelmä on absurdia harjoituksessa, jonka avulla on tarkoitus tulla omaksi itsekseen. Miten on mahdollista, että arkipäiväisyyttä ja yksinkertaisuutta korostavassa zenissä ihmiset piiloutuvat vaihdettujen nimien, kaapujen ja rituaalien taakse. Kukaan ei tiedä mitä ohjaajien ja opettajien päässä todella liikkuu. Huolestuttavinta on se, että monet luulevat heitä pyhiksi ihmisiksi, jotka ovat vapaita ja onnellisia.

Viimeisenä vuotenani Sante kertoi minulle olevansa väsynyt.  Hän poltteli jatkuvasti pikkusikareita ja joi runsaasti alkoholia. Hän kertoi minulle varsin vapaita näkemyksiään avioliitosta ja sanoi kieltäytyvänsä avioliittoseremonioiden toimittamisesta tulevaisuudessa, koska ei uskonut avioliittoon. Sesshineillä hän usein otti esiin puheissaan Chökyam Trungpan. Mietin silloin tunteeko hän samaistuvansa jollakin tavoin Trungpaan.  Nauhoitetusta teishosta voi kuulla hänen sanansa:  "Actually a very good teachers can be in many ways quite hopeless. I personally feel that one of a greatest teachers of our era is Chökyam Trungpa. He has tremendous insight and clarity especially the issues concerning emotions."

Jos lukijalle jää epäselväksi niin Trungpa oli tunnettu tiibetiläinen meditaatio-opettaja, joka oli vaikeasti alkoholisoitunut ja huumeiden sekakäyttäjä. Hän käytti myös seksuaalisesti hyväkseen useita oppilaitaan. On vaikea ymmärtää mitä niin suurta selkeyttä Trungpalla oli Santen mielestä liittyen ihmisen emootioihin?

Epäilyttävää toimintaa rahan suhteen

Raha on vaikea ja kiusallinen aihe buddhalaisuudessa. Opettajat Ruotsissakaan eivät suoraan halunneet olla rahan kanssa kosketuksissa. He eivät saaneet palkkaa, vaan lahjoituksia. Sanghan tuli elättää opettajat. Sesshinien ja retriittien jälkeen harjoittajia aina muistutettiin lahjoittamisesta. Lahjoituslaatikko oli asetettu zengårdenissa alttarin alle sisääntuloa vastapäätä. Opettajat eivät ainakaan Helsingissä koskaan tyhjentäneet lahjoituslaatikkoa itse, vaan halusivat aina minun keräävän rahat ja antavan sen heille. Suoraa rahan kosketusta vältettiin. Kuitenkin esim.  kokopäiväistumisen jälkeen Helsingissä Sante saattoi lahjoitusrahoilla ostaa kaljat viidelle ihmisille baarissa, mutta sangha-juhlissa alkoholia ei koskaan saanut tarjoilla alkoholia. Jälleen riviharjoittajille annettiin siloiteltu ja pyhitetty kuva opettajista, verrattuna läheisiin oppilaisiin.

Pari vuotta ennen eroani Kanja kertoi minulle, että he ovat alkaneet miettimään eläkepäiviään ja tulevaisuuttaan. Hän kertoi, että jotkut läheiset oppilaat lahjoittivat säännöllisesti heidän tililleen lahjoitusta. Kanja mainitsi tuolloin pari ihmistä nimeltäkin. Minulle Kanja kohteliaasti sanoi, että jos haluan lahjoittaa, niin voin osallistua, johon vastasin: "Tottakai. Onko kolmekymmentä euroa kuukaudessa hyvä summa?" Kanja vastasi, että se on minun päätettävissä. Otin Kanjan  ehdotuksen tietysti pyyntönä, koska hän esitti asian niin, että heidän taloudellinen tilanteensa oli heikko ja että he tarvitsisivat rahaa.  Jälkikäteen ajattelin Kanjan ehdotuksen olleen hyvin manipulatiivisen. Miten läheinen oppilas voisi helposti kieltäytyä lahjoittamisesta?

Lahjoitusta maksettaessa minun tuli laittaa Sensei nimiselle tilille viesti kenttään teksti: regular dana. Laitoin tilille rahaa kuukausittain parin vuoden ajan. Tiedän varmuudella, että myös Ari ja Marja laittoivat. Tiedän myös kaksi ruotsalaista, jotka tekivät niin.

Kun erosin opettajat kielsivät, että tällaista "pyytämistä" tai lahjoittamista olisi tapahtunut.  He sanoivat, että tili, johon ihmiset voisivat henkilökohtaisesti halutessaan lahjoittaa oli joskus ollut olemassa, mutta opettajat olivat lakkauttaneen sen, koska he eivät lopulta olleet pitäneet ajatuksesta. Näin kuulin eräältä ohjaajalta Anna- Maijalta, joka oli minulle erittäin tuohtunut väitteistäni. Skannasin Anna-Maijalle pankin sivuilta maksutositteenkin, josta kävi ilmi suoritukseni opettajille. Lopulta kun olin päättänyt erota ja kerroin Anna-Maijalle puhelimessa, etten pysty, enkä haluakaan tulla kokoukseen selvittämään asiaa, hän raivosi minulle ja kirjoitti täysin asiattoman sähköpostin. Olin järkyttynyt, kuinka kaikki halusivat vain uskoa opettajia ja suojella heitä, vaikka olisi ollut miten konkreettisia todisteita.

Samanlaista oman "mestarin" suojelua on toistunut historiassa paljonkin . Esimerkiksi tunnettu amerikkalainen opettaja , Diamond Sanghan ja kansainvälisen zen-yhteisön perustaja Robert Aitken julkaisi vasta hiljattain juuri ennen kuolemaansa asiakirjoja koskien hänen traditiossaan tapahtuneita väärinkäytöksiä. Ne koskivat Aitkenin sanghassa tapahtuneita seksuaalisia hyväksikäyttöjä, joissa Eido Shimano oli osallisena. Aitken salasi näitä tärkeitä tietoja ja kirjeenvaihtoa vuosia ja vasta hiljattain, juuri ennen kuolemaansa hän  julkaisi asiakirjat. Aitkenin kanssa Shimanon suojeluun osallistui useampi henkilö. Mukana olivat mm. Yasutani Roshi ja Soen Roshi. Salailu mahdollisti sen, että seksuaalisiin väärinkäytöksiin syyllistyvä opettaja  saattoi toimia zen-opettajan virassa yhdysvalloissa 35-vuoden ajan. Tässä yhteydessä mainittakoon, että Santen ja Kanjan opettaja Kapleau on Yasutanin dharma perillinen, kuten myös Aitken oli. Kyse on siis samasta Kapleaun traditiosta, jossa väärinkäytökset tapahtuivat.

Lopullinen piste kirjaimen päälle

Lopulta vain kuukausi ennen eroani oli sangha-johtajien ja zendo-ohjaajien kokous. Pelkäsin, että kokouksen pääasiallinen tarkoitus on suitsuttaa jälleen Zengårdenia ja korostaa kokopäiväisen harjoituksen merkitystä, sillä näin oli tapahtunut vuotta aiemmin. Pelkoni kävikin todeksi.  Opettajat istuivat kaavuissaan buddhan patsaan alla, muut kerääntyneinä heidän ympärilleen. Sante luki pitkän kirjoitelmansa kokopäiväisen harjoituksen eduista, jonka tarkoitus oli houkutella harjoittajia asumaan Zengårdeniin. Keneltäkään ei kysytty kuulumisia tai heidän huolenaiheitansa. Seuraavina päivinä harjoiteltiin muodollisuuksia, rituaaleja, soittimien käyttöä ja puhuttiin muodon merkityksestä zenissä.  Jälleen kerran ihmiset olivat toissijaisia. Kokouksen tauoilla kritisoin joillekin kokouksen hierarkkisuutta ja muotoseikkojen ympärille rakennettuja aiheita. Eräänä iltana olin Ari kanssa kahdestaan kävelyllä ulkona. Ari vastasi kritiikkiini:  "Opettajat eivät yksinkertaisesti osaa."

Jostain syystä  Ari meni kertomaan myös Santelle: "Ymmärrätköhän sinä kuinka paljon Samilla on kritiikkiä teitä kohtaan?" Sante tuli kysymään minulta mistä on kysymys ja lähdimme autolla Lindesbergiin, jossa Sante otti pari kaljaa ja kerroin hänelle mieltäni painavat asiat ja kritiikkini syyt.  Lupasin lähettää hänelle kritiikkini myös sähköpostitse.

Seuraavana päivänä, joka oli viisipäiväisen kokouksen viimeinen, opettajat muuttivat kokouksen tyyliä täysin.  Jokainen sai nyt sanoa vuorollaan "hot-spottinsa", jonka jälkeen muodostettiin ryhmiä, jotka käsittelivät näitä aiheita. Olin ehdottanut tätä Santelle edellisenä iltana Lindesbergissä vaihtoehdoksi kokouksessa käytettävän "norsunluu tornista huutelemisen" sijaan. En kokenut olevani  riidoissa Santen kanssa, toisin kuin jotkut myöhemmin väittivät. Sante kirjoittikin minulle heti kokouksen jälkeen seuraavana päivänä:

Hello!
 Hope you are okey.

We had a good finishing up of the seminar and you and I had a good talk, which was helpful to me to clarify some things!

Todellisuudessa Sante ei ollut pystynyt sulattamaan kritiikkiäni. Sante oli ollut yhteydessä Ariin. Kommunikaatio siirrettiin minulta pois ja Ari soitti minulle: "Tajuatko mitä olet mennyt tekemään? Opettajat ovat olleet yhteydessä useaan henkilöön täällä Suomessa ." Olin ihmeissäni. Miksi he eivät olleet yhteydessä suoraan minuun?

Ari vaati sähköpostifoorumin perustamista, johon useampi ohjaaja ja vastuuhenkilö  voisivat osallistua keskustelemaan esittämistäni epäkohdista ja kritiikistä.  Olin hyvin hämmentynyt, koska asia oli minun ja Santen välinen. Kritiikkini oli minun henkilökohtainen avautumiseni opettajalle tilanteessa, jossa en kyennyt enää olemaan ja toimimaan sangha-johtajana. Se ei ollut järjestön yleinen mielipide, eikä kukaan edes tiennyt tarkkaan mitä olin kritisoinut.  Ari perusti kuitenkin foorumin, vaikka painotin hänelle, että haluan selvittää asiat ensin opettajien kanssa.  

Asioiden julkistamisessa Kanja oli vahvasti mukana. Olin aiemmin välittänyt Santelle lähettämäni kritiikin sähköpostiversion myös Kanjalle. Kanja lupasi vastata siihen henkilökohtaisesti, mutta hän päättikin vastata useammalle avainhenkilölle otsikolla Sami. Viestissään Kanja tyrmäsi toimintatapani ja väitti että tuon asioita esille, joista tiedän kovin vähän tai en olleenkaan (väite on aika käsittämätön henkilöä kohtaan, jonka he itse ovat nimittäneet sangha-johtajaksi ja joka oli toiminut 10 vuotta tehtävässään). Lisäksi Kanja tuomitsi yhteydenottoni muihin opettajiin. Olinhan kysynyt Barry Magidin ja Albert Low.n mielipidettä kokopäiväisestä harjoittamisesta ja yhteydestä harjoittajien psyykeongelmiin.

Viimeisten viikkojen aikana sekä Sante, että Ari valehtelivat minulle törkeällä tavalla. Sante myös esitti sähköposti foorumilla statistiikan psyykeongelmista, jota hän väitti tehneensä  useamman vuoden ajan (ks liite). Foorumin keskustelun käydessä kuumimmillaan ja Santen järjenvastaisten kommenttien tullessa esiin Timo Tapola erosi ja kertoi minulle, ettei voinut katsoa kuinka minua savustettiin ulos.

Soitin Santelle ja hän sanoi luottamuksensa minuun laskeneen sadasta nollaan. Hän myös sanoi, että olin kuin vaimo, joka oli pettänyt häntä ja että olin nöyryyttänyt sanghaa ja nyt koko läntinen buddhalainen maailma tietäisi sanghan ongelmista, koska olin kysynyt mielipidettä Barry Magidiltä ja Albert Low.lta. Ihmettelin Santen voimakasta reaktiota, koska olin kirjoittanut näille opettajille hyvin yleisellä tasolla.

Julkaisen nyt liitteessä kirjeeni Santelle ja Kanjalle. Jokainen lukija voi itse päätellä oliko opettajien reaktio kritiikkiini rakentavaa. Lukija voi myös miettiä tukeeko kertomani kirjeessäni olevia muita asioita ja opettajien yleistä käyttäytymistä. Onko kertomukseni valheellinen? Kirje on opettajille tarkoitettu. Miksi olisin alkanut yhtäkkiä kirjoittamaan heille puuta heinää? Miksi asemassani olisin tehnyt niin? En ollut varastamassa sanghaa, vaikka Ari jossain vaiheessa tätä epäili. En ollut vaihtamassa traditiota, enkä perustamassa omaa ryhmää.  Jos olisin mielipuoli tai hölmöyksissäni ymmärtänyt monia asioita väärin, niin miksi olisin saanut niin laajan luottamuksen ja pitkäaikaisen sangha-johtajuuden opettajilta?

Viimeinen piste i.iin päällä minun sietokyvylleni oli Santen täysin järjetön statistiikka psyyke-ongelmista. Tajusin, ettei mitään ollut enää tehtävissä. En uskonut Santen tehneen vuosia statistiikkaa, vaan kyhänneen sen jälkikäteen pelastaakseen tilanteen.

 Kirjoitin hyvin kohteliaan erokirjeen koko Suomen sanghalle. Opettajat vastasivat siihen  nopeasti, vain muutaman tunnin sisällä. Heidän vastauksessaan oli jälleen suuri valhe, joka loukkasi minua syvästi:

"We have tried to communicate with him and beg him to stay and work through this process but alas, without forewarning he decided to leave."

Mitään tällaista anelua ei tapahtunut. Toki heidän kirjeessään annettiin työlleni arvoakin, mutta se tuntui kuuluvan heidän suunnitelmaansa. He tekivät itsestään uhrin. Heidän tarinassaan olin ollut kelpo johtaja, joka aivan yllättäen ilman etukäteisvaroituksia lähti. He esittivät ymmällään olevia.

En tiedä mille raiskatusta ihmisestä tuntuu, mutta kaiken työni jälkeen minusta tuntui henkisesti siltä. Kritiikkini tärkein tarkoitus oli saada aikaan muutos parempaan yhteisössämme, silläkin uhalla että minut erotettaisiin.  Kirjettä opettajille kirjoittaessani ajattelin: "Tämä on viimeinen mahdollisuus, jos mikään ei muutu. En voi jatkaa."

Mikään ei muuttunut. Opettajat sepittivät asioita edukseen ja suurin osa heidän oppilaistaan halusivat luonnollisesti  puolustaa heitä. Pian eroni jälkeen Zennettiä, koko Suomen jäsenistön yhteistä keskustelu- ja infokanavaa alettiin sensuroimaan, koska keskustelu oli muuttunut tunteikkaaksi ja joidenkin mielestä asiattomaksi. 

Minulta vei pitkään toipua erosta. Käsittelin asiaa terapiassa noin vuoden ajan. Lisäksi olin yhteydessä Uskontojen uhrit tuki ry.seen ja ihmisiin, joilla oli ollut vastaavia kokemuksia. Nyt tunnen itseni tyytyväiseksi, etten ole sidottu mihinkään traditioon.


Sami Mänty-Aho

* * *

LIITE: Samin yllä oleva teksti pdf:nä.
LIITE: Samin kirje zen-opettajille pdf:nä (in English).
LIITE: Santen statistiikka pdf:nä (in English).
LIITE: Samin viimeisten päivien kirjeidenvaihtoa pdf:nä.

* * *

Keskustelua aiheesta käydään myös täällä:

BuddhaDharmaFoorumi
Jooga - ja meditaatiofoorumi