tiistai 15. toukokuuta 2012

Zen ja pohjoismaalaisena olemisen taito

Olemme yhteistyössä erään entisen zenbuddhalaisen harjoittajan kanssa sopineet, että hänen tarinansa tuodaan esille blogissamme, mutta ainoastaan linkin kautta. Kyseinen henkilö on harjoittanut samassa traditiossa Sami Mänty-Ahon ja Timo Tapolan kanssa. Zen ja pohjoismaalaisena olemisen taito- kirjoitus löytyy täältä.

19 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kommentti.

    Mitään rikoksia tai vakavia hyväksikäyttötapauksia ei minun tietääkseni ole näissä piireissä vielä Suomessa tapahtunut. Enemmänkin näen tässä kulttuurien yhteentörmäystä, jota ei olla vielä täysin ymmärretty eikä mietitty mitä se meidän ajassamme ja läntisissä pohjoismaissa tarkoittaa.

    Ongelma näyttää olevan siinä että yhteisöt ZBS, HZC on rakennettu opettajia tukemaan. Kun opettaja mokaa (väistämätöntä) joku muu kärsii.

    VastaaPoista
  2. Ongelma näyttää olevan siinä että yhteisöt ZBS, HZC on rakennettu opettajia tukemaan.

    Suomessa ei nähdäkseni ole yhtään buddhalaista sanghaa, joka ei tähän lankeaisi. Jokaisen viralliseksi itseään mainostavan sanghan takaa löytyy sama valtarakennelma. Onhan se selvää, jos ja kun sangha haluaa mainostaa perimyslinjansa aitoutta, sen on välttämättä nostettava jokin auktoriteetti perusharjoittajien yläpuolelle näennäisesti takaamaan tämä aitous.

    Sanghan tai opettajan vaihtaminen ei voi ratkaista itse ongelmaa, sillä sangha itsessään on ongelmana ja auktoriteettejä tukevana järjestelmänä.

    VastaaPoista
  3. Kaikkien ongelmien alku ja juuri: Siddhartha Gautama.

    VastaaPoista
  4. Odotan kiinnostuksella että Suomen alistetut Tiibettinbudhalaiset alkavat puhua tarinoitaan.

    VastaaPoista
  5. Porukka mykisty täysin.

    VastaaPoista
  6. Minkä takia odotat sellaista? Oma harjoitus on mielestäni tärkeintä. Toivon todella, että asia tulisi silti esille, mikäli sanomaasi alistamista on oikeasti tapahtunut jossain.

    VastaaPoista
  7. Voiko auktoriteettia koskaan välttää?

    Opettajilla, munkeilla yms. on auktoriteettia kokemuksensa ja asemansa takia. Ihmiset hakeutuvat opettajien luo, koska he haluavat oppia kokeneemmilta.

    Samilla oli auktoriteettia asemansa ja huikean karismansa takia.

    Jos auktoritetti perustuu jäykään asemaan hierarkiassa, se on selvästi nähtävissä ja syyllinen on aina helposti löydettävissä.

    Jos auktoritetti perustuu pelkästään karismaan, yhteisö voi olla organisaationltaan täysin demokraattinen ja silti yksi henkilö johtaa sitä. Tälläisessä tapauksessa valta ja vastuu eivät aina kohtaa.

    Eroaako Helsinki Zen Center organisaatioltaan mitenkään muista Buddhalaisista organisaatioista? Mitä mitäisi muuttaa?

    VastaaPoista
  8. Hi All,

    I am a run-of-the-mill practitioner who knows well Zengården and enjoys being there. All my personal experiences of Kanja and Sante have been non-authoritarian, constructive, and helpful.

    But...we should be on guard, not only against ego, but also against authoritarianism. I have one specific thing in mind that is much more serious than cigarillos or light Swedish beer. Maybe it is just my ego talking, but here it goes:

    I enjoy the practice of listing our dharma ancestor lineage in recitation. However, it requires me to declare that I highly respect ("högvördade") Haku'un Ryoko and Daiun Sogaku. I do not respect either of those two men. They are both on record as nationalist militarists who condoned and encouraged Japanese war crimes. It also bothers me that Kapleau, as a war crimes court reporter, did not find these aspects of his teachers disturbing--then again, perhaps he did not have access to the documents.

    Sogaku Harada, our Daiun Sogaku, 1939: "a soldier should become 'completely at one with' his work, doing whatever he is ordered to do, whether march or shoot, this being 'the clear statement of the highest Bodhi-wisdom, the unity of Zen and war'" (Harvey, Peter. An Introduction to Buddhist Ethics. Cambridge: Cambridge University Press, 2000, p. 279).

    Haku'un Yasutani, our Hakuun Ryoko, 1943: "What should the attitude of disciples of the Buddha, as Mahaayaana Bodhisattvas, be toward the first precept that forbids the taking of life? For example, what should be done in the case in which, in order to remove various evil influences and benefit society, it becomes necessary to deprive birds, insects, fish, etc. of their lives, or, on a larger scale, to sentence extremely evil and brutal persons to death, or for the nation to engage in total war? Those who understand the spirit of the Mahayaana precepts should be able to answer this question immediately. That is to say, of course one should kill, killing as many as possible. One should, fighting hard, kill everyone in the enemy army..." (Yasutani Ryoko. Zen Master Doogen and the Shuushoogi. Tokyo: Fuji Shoboo, 1943, p. 245-246).

    So dharma lineage or not, enlightened or not, children of their times or not, changed their minds later or not--I do not respect these two reincarnations, and I will consequently not publicly chant that I respect them.

    This is my ridiculously tiny act of zen rebellion. Should you agree, feel free to join in silence at the appropriate point of the chant.

    VastaaPoista
  9. Autoritaarisuus ja auktoriteetti tarkoittavat hieman eri asioita. Ihmisellä voi olla auktoriteettia vaikkei hän olisi millään tavalla autoritaarinen. Toisaalta joku toinen voi olla hyvin autoritaarinen ilman minkäänlaista auktoriteettia. Auktoriteetti ja karisma ovat jossain mielessä lähellä toisiaan, mutta ihminen voi olla karismaattinen vaikka häneltä puuttuisi auktoriteettia...

    Zen-yhteisössä autoritaarisuus on rakennettu käytäntöihin vahvasti symboleiden, tarinoiden, idealisointien, seremonioiden ja rituaalien avulla. Epäilisin, että melkein kuka tahansa tavallinen kadun tallaaja voitaisiin pukea opettajan kaapuun ja rakusuun ja heittää zendoon istumaan. Välittömästi kaikkien istujien odotukset ja tulkinnat ko. henkilöä kohtaan asettuisivat asentoon "valaistunut opettaja".

    Vaikka tuo henkilö olisi tavallista typerämpi, ongelmaisempi ja narsistisempi hänen puheitaan ja toimiaan tarkasteltaisiin sellaisella asenteella joka etsisi niistä suurta viisautta, myötätuntoa ja opetusta. Ja tuo asenne löytäisi niitä kaikkia. Ja vaikka joku oppilas näkisi tuon kaiken lävitse ja huutaisi ettei keisarilla ole vaatteita, muut istujat paheksusivat häntä ja vaientaisivat hänet. Jos joku lopettaisi hänen kumartamisensa ja kieltäytyisi kohtelemasta häntä eriarvoisesti, muut ihmiset paheksuisivat tuota ihmistä ja sanoisivat häntä egoistiseksi. Ryhmäpaine pakottaisi kyseenalaistajan lähtemään.

    Zen-yhteisön autoritaarisuus on ennenkaikkea yhteisössä, ei yksilöissä.

    Miksi edellisen kommentin kirjoittaja ei uskalla/voi kyseenalaistaa kunnioituksen osoittamista oikeistolaisille patriooteille zendossa? Miksi se täytyy tehdä anonyymisti netissä?

    VastaaPoista
  10. Just a brief response about the motives for anonimity:

    1. Main reason: I don't want Google to remind me of my every past opinion forever. It's easy to pick on two dead guys, so I am already thinking my opinion is more about what I want to think of myself than what I think about them.

    2. But also, you are right: I am uncertain whether the sangha would accept an open debate on the idea of dharma transmission. I find that concept ludicrous, but I enjoy the sangha in many other ways.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I'm certain that nobody in ZG will think bad of you if you question the actions of Sogaku Harada or Haku'un Yasutani.

      Tricycle has article about Yasutani Rosi: Yasutani Roshi: The Hardest Koan and there you can read the responses to Brian Victoria's revelations from Aitken Roshi and Bodhin Kjolhede (the teacher of Sante- and Kanja-sensei).

      Poista
    2. It is shocking to see how obsessed all those Zen masters are with this concept of enlightenment. On the other hand it is understandable: their whole career and identity as persons are dependent on that concept.

      Kjolhede writes:
      "Maybe now we can get out from his or her shadow and see that there has never been an Enlightened Person. There are only enlightened activities—that is, activities (or words, or thoughts) that do or don’t reflect a direct experience of the nondual nature of reality."

      Where is the letting go of idealism around the enlightenment? Or is this just an act of sanctioning the Koan system? - Even though koans might not lead to Enlightened Person, it is possible for the teacher to see whether the students "activities (or words, or thoughts)" in the dokusan "do or don’t reflect a direct experience of the nondual nature of reality"...

      Actually this would be really funny if this whole theatre would not lead people to waste their lives with all this silliness. "Enlightened activities (or words, or thoughts)" - what a joke... :)

      Poista
    3. The thing is that the connection between enlightenment+meditation and morality is not as strong as Buddhists try to make it.

      Practice and enlightenment experiences gives some degree of personal freedom and ease. It reduces fears and eases the burden of life in very deep but subtle way. It does not significantly change bad habits or thoughts.

      I challenge any experienced teacher or experienced zen-person to show me wrong (I'm sure that they have recognized the same). Those people who have strong sense of morality usually had that even before they started to meditate.

      Buddhism wiggles out from this dilemma by talking about numerous life's person must to live until he reaches perfection. In other words: dogma of magic.

      Poista
    4. "The thing is that the connection between enlightenment+meditation and morality is not as strong as Buddhists try to make it."

      It is because to attain Buddhahood one must realize both the Buddha's Truth Body and the Buddha's Enjoyment Body. As one attains Buddhahood one becomes Dharma. So, since Buddha is dharma there is unity of enlightenment and morality and to talk about connection is misleading.

      To attain Buddhahood one must perfect the path of a Boddhisattva and to fully realize the true nature Emptiness. As this has happened and one reaches the paranirvana it is said that one's body eminates rainbow-colored light that shoots up to the sky.

      And, as the essential step on the path to the Enlightenment is cessation of self-cherishing and grasping we must let go of the pursuit of Buddhahood and give all the credits that we may have accumulated with our practice for the benefit of our mother sentient beings in all three worlds.

      I feel that it is easy, especially for the Finnish to talk about Enlightenmant, when they have experienced some minor realization. However, in dharma practice it's good to get out of this habbit. The reason for this is that ine should follow the middle path. Which in context of Right speech means that one should neither exaggerate nor be diminutive.

      Further, I feel that there is something seriously wrong with your dharma practice, if it fails to change bad habbits or thoughts.

      Poista
    5. "As this has happened and one reaches the paranirvana it is said that one's body eminates rainbow-colored light that shoots up to the sky": sorry, but this actually made me laugh.

      And as we are bringing out nationalities, I feel it is easy, especially for the Swedish to spell "habbit" with two bs ;)

      Poista
  11. oṃ
    vajrasattva samayam anupālaya
    vajrasattvatvenopatiṣṭha
    dṛḍho me bhava
    sutoṣyo me bhava
    supoṣyo me bhava
    anurakto me bhava
    sarva siddhiṃ me prayaccha
    sarvakarmasu ca me cittaṃ śreyaḥ kuru
    hūṃ
    ha ha ha ha hoḥ
    bhagavan sarvatathāgatavajra mā me muñca
    vajrī bhava mahāsamayasattva
    āḥ

    VastaaPoista
  12. Eipä pääse tätä lukemaan ilman kutsua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseisen blogitekstin pääsee nyt jälleen lukemaan ilman kutsua.

      Poista