sunnuntai 18. elokuuta 2013

Tapsan tarina

Vuonna 2004 (ollessani 23 -vuotias) tammikuussa muutin Zengårdeniin, ajatuksena asua siellä pidemmän aikaa. Ensi alkuun homma sujui mukavasti, mutta noin kolmen kuukauden kohdalla aloin saamaan ensimmäisiä masentumisen oireita. Kesän lähestyessä masennus syveni. Zengårdenin opettajien Kanjan ja Santen ohje oli vaan meditoida sen masennuksen kanssa. Sen enempää tätä emotionaalista umpisolmua ei lähdetty avaamaan. Lähestyminen aiheeseen oli hyvin pintapuolista dialogia. Itse koin, että muoto (autoritaarinen johtamisen tapa, vuorovaikutteisuuden köyhyys ja ilmapiiri, jossa itseilmaisuun ei kannustettu - persoonallisia piirteitä pikemminkin painettiin alas) ei myöskään antanut minulle tilaa tuoda asiaa enempää esille, tai en ainakaan osannut saatikka uskaltanut sitä siinä tilassa tehdä. Aloin myös nukkua huonosti.

Olin asunut suurin piirtein samanikäisen henkilön kanssa yhteisessä huoneessa Zengårdeniin tultuani. Hän oli tullut kuukautta kahta aikaisemmin paikan päälle. Kesän kynnyksellä intensiivisen ja hiljaisen meditaatioretriitin, joita kutsuttiin sesshineiksi, aikana huonetoverini alkoi viheltelemään kesken meditaation. Hän päästi myös toistuvia erilaisia äännähdyksiä meditaation aikana, useampana päivänä.  Tilanteeseen ei reagoitu, hän jatkoi sesshinin loppuun asti.

Sesshinin päätyttyä hänet vietiin lääkärin päivystykseen läheiseen kaupunkiin, Lindesbergiin. Sieltä Zengårdeniin palattuaan hän lähti kotiin. Hän kertoi, että toinen opettajista oli antanut ohjeeksi ”ota lämpimiä kylpyjä ja koita rentoutua, kun pääset kotiin".

Keväällä, noin kuukautta aikaisemmin, eräs nuori henkilö ajautui niin syvälle masennukseen, että hänestä tuntui, että hänen elimistönsä, sydämensä jne. lakkaavat toimimasta.  Hän oli useamman päivän eristäytyneenä huoneessaan, eikä osallistunut päivittäiseen toimintaan. Hänellä oli myös itsetuhoista käyttäytymistä. Yhdessä huonetoverinsa kanssa he poistuivat Zengårdenista erittäin huonossa kunnossa hakemaan hoitoa. Myöhemmin kuukausien tauon jälkeen he palasivat Zengårdeniin, mutta sillä kertaa hänen huonetoverinsa alkoi oirehtia ja he joutuivat jälleen poistumaan Zengårdenista.

Itse olin Zengårdenissa vielä heinäkuun puolelle kunnes päätin lähteä kotiin. Tapahtumat olivat säikäyttäneet myös minut ja ajattelin, että en halua enää mennä syvemmälle omaan masennukseen. Noin viikon päästä oli tulossa 7 päivän mittainen sesshin. Sante olisi halunnut, että jäisin vielä sen ajaksi. Päätin tästä huolimatta lähteä takaisin Suomeen. Kärsin tämän jälkeen kahden-kolmen vuoden ajan masennuksesta, minun oli erittäin vaikea sopeutua takaisin arkielämään. Ajan myötä oloni kuitenkin helpottui ja arki palasi elämääni.

Myöhemmin saman vuoden aikana toinen kanssani Zengårdenissa asunut nuori henkilö sai psykoottisia oireita joulun alla olleen sesshinin aikana, mistä johtuen hän joutui lähtemään Zengårdenista ja hakeutumaan hoitoon. Kanssani Zengårdenissa asui myös henkilö, joka kärsi siellä jatkuvista uniongelmista. Hän päätti kesällä lähteä kotiin lepäämään. Sante oli todennut tähän, että ”ne uniongelmat ovat makyota, sinun pitäisi jäädä Zengårdeniin.” (makyo on japanin kieltä ja tarkoittaa ”demonin luola”; termiä käytetään zenissä erilaisista harhoista)

Moni muukin ihminen valitti masennusta asuessaan Zengårdenissa yhtä aikaa minun kanssa. Yksi henkilö, joka tuli hieman ennen minun pois lähtöäni, oireili anorektisesti.

Niistä 16 ihmisestä, keitä asui Zengårdenissa minun kanssa samaan aikaan, kolmen tiedän tarvinneen psykiatrista hoitoa pois lähdettyään; kaksi psykoottisten oireiden ja yksi vaikean masennuksen takia. 6 muutakin samaan aikaan asunutta henkilöä (itseni mukaan lukien) on kertonut kärsineensä masennuksesta Zengårdenissa. Meidän lisäksi yksi henkilö kärsi toistuvista univaikeuksista ja niihin liittyvistä muista mielenterveyden häiriöistä sekä yksi anorektisista oireista. Minun kanssa yhtä aikaa asuneista yhteensä siis 11/16 henkilöä kärsi mielenterveyden häiriöistä Zengårdenissa asuessaan. Tämän lisäksi Zengårdenissa asui viisi henkilöä, jotka eivät ilmaisseet kärsivänsä mielenterveyden häiriöistä.

Tietääkseni lopulta ainakin 9/16 näistä henkilöistä muutti tai joutui muuttamaan pois Zengårdenista juuri mielenterveyden häiriöiden takia. Ainoastaan yksi kanssani samaan aikaan asuneista tietääkseni asuu edelleen Zengårdenissa, yksi henkilö karkotettiin Zengårdenista ja loppujen 5 kohdalla en tiedä tarkkaa syytä, miksi he muuttivat pois.

Samana vuonna lähtöni jälkeen kuulin, että nuori henkilö tuli Zengårdeniin. Hän poistui myös psykiatrisen akuuttiosaston kautta takaisin kotiin muutaman kuukauden Zengården visiitin jälkeen. Hänet mukaan lukien vuoden 2004 aikana Zengårdenissa ainakin neljä ihmistä ajautui psykiatrisen hoidon tarpeeseen.

Lisäksi asuessani Zengårdenissa eräs siellä pitempään asunut henkilö oli juuri muuttanut Zengårdenista ja jatkoi intensiivistä meditaatioharjoitustaan toisaalla. Hänkin sai vakavia, hoitoa vaatineita, psykoottisia oireita, jotka myös uusiutuivat myöhemmin useampaan otteeseen intensiivisessä zen-harjoituksessa.

Itse olen jatkanut meditaatio harjoituksen parissa tähän päivään asti. Vuonna 2007 muutin Helsinkiin ja kävin aktiivisesti vuoden 2010 syksyyn asti Helsinki Zen Centerillä. Lopetin käymästä HZC:llä Samin eron jälkeen. Minulle jäi huono maku miten erosta syntynyt kriisi hoidettiin. Enkä kokenut enää kotoisaksi jatkaa HZC:n ja Zengårdenin tapahtumissa käymistä. Kävin kaksi kertaa syksyn aikana HZC:n meditaatioissa. Molemmilla kerroilla koin oloni epämiellyttäväksi, johtuen suhtautumisestani joihinkin silloisiin johtavassa asemassa oleviin henkilöihin. Heidän käytöksensä ja sanomisensa, Samin eron yhteydessä, jättivät epämiellyttävän ja epärehellisen kuvan minulle. Kesällä 2011 erosin HZC:n jäsenyydestä.

Olin vuosia pikku hiljaa kypsytellyt omaa eroani muodollisesta oppilas-suhteesta Kanjaan ja Santeen – moninaisista syistä. Syksyllä 2012 heidän opettajansa Bodhin piti opetuspuheen. Yhtenä aiheena hän käsitteli keskustelujaan Kanjan ja Santen kanssa liittyen Suomen kriisiin ja Samin eroon. Kuultuani absurdin nauhoitteen, päätökseni oli selvä. En halunnut olla enää tukemassa Kanjan ja Santen toimintaa olemalla heidän oppilaansa. Katkaisin oman muodollisen oppilas-suhteeni Kanjaan ja Santeen seuraavana päivänä.

Ylempänä oli siis vuoden 2004 tapahtumista ”statistiikkaa” minun tietämyksen mukaan. Väistämättä tätä kirjoittaessa tulin yhä enemmän miettineeksi pitempiaikaista intensiivistä meditaatioharjoitusta ja sen terveellisyyttä.

Suomen lääkärilehdessä julkaistun artikkelin mukaan 5-6 %:lla suomalaisista arvioidaan esiintyvän masennusta ja todennäköisyys sille, että suomalainen sairastuu masennukseen jossakin elämän vaiheessa on jopa 20% (1). Tässä pienessä ”otoksessa” vuodelta 2004 Zengårdenissa asuneista 44 % kärsi masennuksesta ja yhteensä 69 % erilaisista mielenterveyden häiriöistä. En tiedä kertooko nämä tilastot enemmän ihmisistä keitä Zengårdeniin hakeutuu vai sen toimintakulttuurista – vai molemmista. Monet Zengårdeniin hakeutuvista ovat varmasti herkässä iässä tai elämän vaiheessa tai etsivät jotain elämäänsä.

Omalta kohdalta voin sanoa, että siinä iässä, kun muutin Zengårdeniin, olin helposti taipuvainen masennusoireisiin. Zengårdenissa tehty meditaatio harjoitus ei auttanut asiaan. Koin, että myös autoritaarinen, vähäpuheinen toimintamalli oli omiaan omalla kohdallani vahvistamaan masennusta ja sen syvenemistä. Näiden tunteiden kanssa jäin yksin, enkä saanut tukea niiden käsittelyyn. Enkä myöskään osannut ymmärtää silloin, kuinka tärkeää olisi ollut saada tukea masennuksen käsittelyyn. 

Mielestäni tämä on suuri heikkous Zengårdenin toiminnassa. Hurjat numerot minun otoksessani kertovat ainakin, että merkittävää tarvetta psykologiselle tuelle olisi ollut silloisten Zengårdenin asukkaiden keskuudessa. Toisaalta ymmärtäen Santen ja Kanjan koulutustaustan, ei tällaiselle tuelle ollut edellytystä eikä ymmärrystä. Zengårdenissa luetaan ennen opettajan pitämää opetuspuhetta Hakuin Zenjin ylistypuhe zazenille (meditaatiolle):

”…Ohjeiden noudattaminen,
katumus ja anteliaisuus,loputtomat hyvät teot ja oikea elämäntapa kaikki syntyvät zazenista…”

Tähän kiteytyy mielestäni hyvin silloisen toimintamallin rajoittuneisuus. Toivon sydämestäni, että näistä ja muista tapauksista on opittu ja tilanne on toinen tänä päivänä.

Tapsa

(1)   Erkkilä J. & Tervaniemi M. Musiikkiterapia masennuksen hoidossa, Suomen Lääkärilehti 21/2012 vsk 67



lauantai 6. huhtikuuta 2013

Avoin kirje Helsinki Zen Centerin harjoittajalta Sami Mänty-Aholle


Sain alla olevan kirjeen eilen perjantaina 5.4. kirjeen kirjoittajalta, joka pyysi, että hänen kirjeensä julkaistaan tässä blogissa. - Uku

* * *

Avoin kirje Samille,

Olen Jare, monivuotinen ystäväsi Helsinki Zen Centeriltä.

Erottuasi zen-yhteisöstämme vuodatit julkisuuteen pitkän kirjeen, jossa paljastat useista ystävistäsi arkoja yksityisasioita, joita olet saanut tietoosi vastaanotollasi hoitajana ja yhteisömme johtajana. Haukut zen-opettajamme, Senseit, jotka ovat auttaneet sinuakin kymmenien zen-arvoitusten läpi. Kun he siirsivät sinut syrjään yhteisömme johtajan paikalta, olet siitäkin loukkaantunut. Mitä ihmettä?

Kerropa Sami:  Poikkeavatko meidän Senseimme muista zen-opettajista?
Zen on rankka koulu, jota kaikkien pää ei kestä. Erityisesti zen-retriitti on kova henkinen painekattila, jonka aikana mielen pohjalle kätketyt ongelmat nousevat näkyville. Tässä mielen myrskyssä tukena on Sensei, jolla on kokemusta kymmenistä, jopa sadoista retriiteistä, voidakseen auttaa ihmiset meditaatio-prosessin läpi. Nämä kamppailut jokainen käy omassa mielessään. Meditaation lisäksi zen-retriitin päiväohjelmaan kuuluu joogaa ja siellä on hieman vapaata aikaakin helpottamassa painetta.  Ongelmia saattaa kuitenkin tulla kenelle hyvänsä, tunnen jopa erään psykologin, joka ei kestä pitkää retriittiä, vaikka on koulutettu ihmismielen ammattilainen. Ääritilanteissa Sensei on joutunut kesken kaiken lähettämään ihmisiä takaisin kotiinsa rauhoittumaan. Tässä kontekstissa sinä Sami toimit apulaisohjaajana kymmenen vuoden ajan, olet  nähnyt paljon arkoja yksityisasioita. Oliko  tarpeellista tuoda ne julkisuuteen nimien kera?

Meille zenin harjoittajille Sensei on erityinen aarre, hän on saanut vuosikymmeniä jatkuneen koulutuksen, hän on istunut zazenia tuhansia ja tuhansia tunteja ja läpikäynyt omat kasvukriisinsä ja tukenut satoja muita heidän kriiseissään. Rauhallisen erakkomajan sijasta kaksi Senseitämme ovat valinneet auttaa meitä muita oman mielemme kartoittamisessa - ilman palkkaa, köyhyydessä. Miten mieleesi saattoi tulla juuri heidän loukkaamisensa. Kerrot pikkujuoruja sikarin poltosta, oluesta baarissa ja 30€ lahjoituksestasi. Olennaista olisi ollut kertoa kuinka hyvin he mielestäsi välittävät Buddhan oppia pohjoismaihin. Sinulla on varmasti näkemys siitäkin asiasta.
Kerropa Sami:
Poikkeavatko meidän Senseimme muista zen-opettajista?
Eivätkö kaikki zen-opettajat ole hankalia?
Eikö se ole Sensein tehtävä?
Entäpä sinä itse, haluatko pyytää anteeksi ystäviltäsi?

Jare, huono zen-buddhalainen oppilas - viisas ei lukisi tätä blogia vaan istuisi zazenia

* * *

ADDENDUM: Sami Mänty-Ahon vastaus Jarelle



Hei Jare,

En ole maininnut nimillä psyykkisesti oireilleita riviharjoittajia.

Lahkon opettajien ja ohjaajien toiminnasta ihmisillä tulee olla oikeus tietää. Olen pyrkinyt kuvaamaan tilanteita ja ihmisiä rehellisesti. Lahkon opettajat ja ohjaajat eivät ole yksityishenkilöitä, vaan lahkon edustajia. Entisenä johtajana minulla on moraalinen velvollisuus kertoa lahkon vaarallisista piirteistä ja tapahtumista.

Kerrot, että minut hyllytettiin. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan päätin itse erota, koska liian moni kärsi lahkossa psyykkisesti.

Zen-opettajat ovat valitettavasti usein hyvin ikäviä. Joshu Sasaki, joka tunnetaan mm. Leonard Cohenin opettajana, on viimeisin zen-opettaja, jonka oppilaisiin kohdistuneesta hyväksikäytöstä olen lukenut. En löydä ikävästä käytöksestä tai harjoittajien ”egon” esille tuomisesta mitään hienoa. Minusta mielen harjoitus, jossa ihminen joutuu äärimmilleen tai edes vedättämään on hyvin arveluttavaa. Minusta kuulostaa siltä, että psykologi tuttavassasi on jokin viisas osa, joka on estänyt häntä harjoittamasta äärimmilleen.

Koaneissa ei ole mielestäni mitään ihmeellistä. Niihin liittyy harjoittajien piirissä paljon romantiikkaa ja valaistumiseen kytkeytyviä fantasioita.

Haluan pyytää anteeksi ainoastaan niiltä, joita olen kannustanut syvemmälle lahkon toimintaan ja kadun sitä, että itse suostuin olemaan idealisoidussa asemassa ja jalustalla monelle ihmiselle, sekä itselleni.

Toivon Jare, että sinunkaan ei tarvitsisi alentaa itseäsi huonoksi oppilaaksi ja opettajia ”aarteeksi”, vaan voisit olla riittävä itsellesi sellaisena kuin olet.

Terveisin, Sami


ADDENDUM: Jaren vastaus Samille



Pyydän anteeksi Sami,

olen lukenut sinua kuin värillisten silmälasien läpi. Olen ajatellut kritiikkiäsi lähinnä omasta viitekehyksestäni. Pyydän uudestaan anteeksi.

Kirjoitat:
Olen pyrkinyt kuvaamaan tilanteita ja ihmisiä rehellisesti. ... Entisenä johtajana minulla on moraalinen velvollisuus kertoa lahkon vaarallisista piirteistä ja tapahtumista.”

Silmieni avauduttua tajuan olevani kanssasi täysin samaa mieltä. Olet aidosti huolissasi zen-harjoituksen tuomista ongelmista ihmisten mielenterveydelle. Kerrot tapauksista, joita kukaan ei voi evätä. Kaikkiin buddhalais-traditioihin liittyy meditaatio. Jos ihminen ahnein pyrkimisen motiivein  harjoittaa meditaatiota, tuloksena on ongelmia kenelle hyvänsä. Tämä on huomattu Thaimaan theravada-traditiossa, Tiibetin-traditioissa ja myös zen-buddhalaisuudessa. Kuka pysäyttäisi nämä pyrkyri-harjoittajat? Kuka kertoisi, että zazenissa on kyse luopumisesta – ei saavuttamisesta?

Aiemmassa kirjoituksessasi kerrot tapauksia, joissa jo valmiiksi tasapainoton nuori innostuu täyspäiväiseen harjoittamiseen. Aivan kuin, jos urheiluvalmentaja antaisi nilkkansa nyrjäyttäneen vetää tiukkoja juoksutreenejä. Vammat vain pahenevat. Olisi hyvä, jos olisi viisas poliisi jarruttelemassa liian innokkaita nuoria miehiä. Ongelmat näyttävät usein kertyvän tähän ehdottomimpaan ihmisryhmään. Senseillä on tässä suuri vastuu.

Kirjoitat:
Zen-opettajat ovat valitettavasti usein hyvin ikäviä.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kun ihmiselle annetaan paljon valtaa, se johtaa  väärinkäytöksiin. Sanotaan, että ”valta tuottaa korruptiota, absoluuttinen valta absoluuttista korruptiota”. Zen opettajilla on paljon valtaa, niin on aina ollut. Kerrot zen-opettaja Joshu Sasakista joka on hyväsikäyttänyt oppilaitaan. Tiedän itsekin muita väärinkäytöstapauksia, niitä on kerätty yhteen kirjoiksikin. On kuitenkin huomattava, että tämä ongelma on paljon zeniä tai buddhalaisuutta laajempi, se liittyy kaikkeen, missä ihminen luovuttaa vallan omasta toiminnastaan toiselle. Jokaisen tulee olla itsensä herra, Buddhan sanoin ”oma lamppunsa”.

Kirjoitat:
Koaneissa ei ole mielestäni mitään ihmeellistä. Niihin liittyy harjoittajien piirissä paljon romantiikkaa ja valaistumiseen kytketyviä fantasioita.”

Lyttäät koko vuosisataisen Rinsai-koulutusjärjestelmän. Olen kanssasi osittain samaa mieltä. Zen-arvoitus – koan – vaatii mieleltä kuperkeikkaa, jonka tehtyään mieli näkee koko arvoituksen aivan mitättömänä. Mahdoton ja mieletön koan muuttuu oivalluksessa arkiseksi tosiasiaksi. Sitä kutsutaan kai Dharma-portiksi: näkökulma muuttuu, kun portin läpäisee.

Kirjoitat:
”Haluan pyytää anteeksi ainoastaan niiltä, joita olen kannustanut syvemmälle lahkon toimintaan ja kadun sitä, että itse suostuin olemaan idealisoidussa asemassa ja jalustalla monelle ihmiselle, sekä itselleni.”

Ei sinun tarvitse pyytää keneltäkään anteeksi, olen pahoillani, että olen sellaista Sinulta vaatinut. Minun on tunnustettava, että olit minullekin esikuva. Olit kuin urheilujoukkueeni lahjakkain ja tiukimmin harjoitteleva jäsen. Ajattelin, ettei kaltaiseni 5-kymppinen ukko ikinä saavuttasi sinua. Ihailin sitä, miten hienostuneesti vedit jooga-harjoitukset zen-retriitien tauoilla ja miten viisaasti asettelit sanasi opettaessasi buddhalaisuutta zendolla. Oli minulta aivan tyhmää ajatella meditaatio-harjoitus saavuttamisena. Miten monta kertaa olemme tätä yhdessä hokeneet viikoittaisissa resitaatioissa ja retriitillä päivittäin. Meditaatio on luopumista – ei saavuttamista. Sami, minä pyydän Sinulta anteeksi, ei toisin päin.

Kirjoitat:
”Minusta mielen harjoitus, jossa ihminen joutuu äärimmilleen tai edes vedättämään on hyvin arveluttavaa.”

Anteeksi nyt vain ystäväni. Tästä olen kanssasi jyrkästi eri mieltä. Viimeaikaiset lääketieteellisiset tutkimukset ovat löytäneet meditaation pysyvän vaikutuksen ihmisaivoihin. Aivot ovat kuten lihaksetkin, ne muuttuvat vastaamaan sitä harjoitusta, jota ne saavat. Jos makaan sohvalla, aivoni hyväksyvät television totuuden. Jos en ajoittain venytä mieltäni, se surkastuu kuten lihas, jota ei käytetä. Jos haluaa huippumuusikoksi, on mentävä aivan äärimmäiselle rajalle, uudestaan ja uudestaan. Sama pätee myös meditaatioon.

Löysä plösö ei ole minun tavoitteeni, haluan pitkillä rankoilla zazen-jaksoilla venyttää mieleni äärimmilleen; kehittyäkseni, muuttuakseni.

Havahtuakseni tähän hetkeen.
Tullakseni  Buddhaksi-Heränneeksi.

Ystäväsi Jare, Helsinki Zen Centerin tyytyväinen jäsen

* * *
HUOM! Saat kommenttiosiossa lisää kommentteja luettavaksi klikkaamalla Lataa lisää -painiketta.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Helsinki Zen Centerin harjoittajat valmistelevat ryhmäkannetta blogin kirjoittajia vastaan. Tavoitteina syytteiksi yksityisyyden suojan loukkaus, kunnianloukkaus ja viharikos.


Helsinki Zen Centerin sanghajohtaja ja Zenbuddistiska Samfundetin hallituksen puheenjohtaja Ari Tikka ilmoitti 10.3.2013 kirjallisesti blogin pitäjille, että blogin kirjoittajia vastaan valmistellaan ryhmäkannetta HZC:n harjoittajien piirissä. Tavoitteena on käyttää kanteella uhkailua aseena, jolla voitaisiin painostaa blogin kirjoittajia poistamaan kirjoituksensa.

Blogin kirjoittajat pitävät tällaista painostusta aiheettomana ja korostavat, että blogin tarkoituksena on vain tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun uusi näkökulma Helsinki Zen Centerin ja sen edustajien toimista. 

Blogin kirjoittajat pitävät Helsinki Zen Centerin luomaa vahvaa vastakkainasettelua keinotekoisena ja huomauttavat ystävällisesti, että Helsinki Zen Centerin harjoittajien valmistelema ryhmäkanne turhaan polarisoi keskustelua perusteettomalla uhkailuilla.

ADDENDUM:

Selventääksemme asiaa julkaisemme saamamme meilin.

Hei Uku, 
tällaisessa sovittelutilanteessa kannattaa miettiä, mitkä ovat eri osapuolten intressit ja etsiä ratkaisua, joka on kaikille edullinen. 
Johtuen ihmistenpuolesta.fi blogin luonteesta, siihen assosioituminen ei ole hyväksi sellaisille tahoille jotka haluavat esiintyä julkisuudessa rakentavina ja hyvää aikaansaavina. Tämä koskee kaikkia osapuolia Zen Centeriä, Samia terapian ammattilaisena, ylläpitäjä Ukua kirjailijana ja valmentajana sekä blogissa tunnistettavasti mainittuja henkilöitä. Ihmiset karttavat konflikteja riippumatta siitä kuka on "oikeassa". Julkisuus on myös hallitsematonta ja julmaa. 
On olemassa riski, että nyt kun kirjasi julkaistaan, tiedotusvälineet kiinnostuvat blogista ja ryhtyvät tutkimaan sitä ei ainoastaan Zen Centerin analyysinä vaan blogin organisaattorien tekona. Se olisi kaikille osapuolille raskasta ja haitallista. Tämä voi tapahtua ensi viikolla tai milloin vain sen jälkeen. 
Varautuakseen edellä mainittuun julkisuusriskiin, joukko Zen Centerin harjoittajista valmistelee ryhmäkannetta blogin organisaattoreita vastaan, todennäköisinä aiheina yksityisyyden suojan loukkaus, kunnianloukkaus ja viharikos. Tällä toimenpiteellä pyritään riskin merkittävään vähentämiseen saamalla blogi poistettua julkisuudesta, sekä varustautumaan tilanteisiin joissa esim. tiedotusvälineet ottavat yhteyttä Zen Centeriin. 
Toivottavasti tämä selvitti mikä on Zen Centerin intressi ja miksi kanteen nostajat vaativat blogin poistamista. 
Blogin poistaminen julkisuudesta tekisi kanteen tarpeettomaksi. Ryhmäkanteen toteuttaminen on myös vaivalloista. Toivomme että siihen ei tarvitse mennä.  
Terveisin
Ari Tikka
Helsinki Zen Center

ADDENDUM: Helsinki Zen Centerin virallinen vastine

HZC ei ole ryhtymässä oikeustoimiin, eikä yhdistyksessä ole jäsenten joukkoa, joka tällaista suunnittelisi. Blogissa esiintyneiden yksityisyyden loukkausten vuoksi eräät jäsenemme olivat pohtineet tutkintapyynnön mahdollisuutta. Arin viesti oli harkitsemattomasti kirjoitettu, eikä alun alkaenkaan valitsemamme linjan mukainen. 
HZC hallituksen ja vastuuhenkilöiden puolesta,
Esa Kytölä, HZC hallituksen puheenjohtaja

Helsinki Zen Center practitioners are preparing a group lawsuit against the writers of this blog. The charges in preparation are offending the personal privacy, libel and hate crime.


Helsinki Zen Center's sanghaleader and Zenbuddistiska samfundets chairman Ari Tikka announced on 10th of March, in writing, that Helsinki Zen Center's practitioners are preparing a lawsuit against the writers of this blog. The aim of these threats of a lawsuit is to pressurize the writers into deleting their writings in this blog.

The writers of this blog consider this kind of pressurizing as unnecessary and want to stress that the point of this blog is only to provide an alternative viewpoint on Helsinki Zen Center and on its representatives to the social discussion.

The writers of this blog consider the strong polarization created by Helsinki Zen Center as arbitrary and kindly remind that the preparation of a group lawsuit by Helsinki Zen Center's practitioners unnecessarily polarizes the discussion with unfounded threats.




ADDENDUM:


Hello Uku,

In this kind of mediation situation it is worthwhile to consider, what are the interests of different parties and try to find a solution, that is beneficial to all.

Because of the nature of ihmistenpuolesta.fi-blog, associating to it is not beneficial to instances who wish to present themselves in publicity as constructing and good-creating. This includes all parties:  Zen Center, Sami as a therapist, blog keeper Uku as a writer and a trainer and the people recognizably mentioned in the blog. People avoid conflicts regardless of who is “right”. Publicity is also uncontrollable and cruel.

There is a risk, that now that your book is about to be published, the media gets interested in the blog and starts to investigate  it as not only as a story of Zen Center but also as an act of the blog organizers. This would be trying and harmful for all parties. This can happen next week or any time after that.

To prepare for the above mentioned risk of publicity, a group of Zen Center practitioners are preparing to file a group lawsuit against the organizers of the blog, the probable charges to be filed are offending personal privacy, libel and hate crime. This action is aimed at considerably reducing the risk by deleting  the blog from the publicity, and also to prepare for situations where Zen Center is contacted for example by the media.

I hope this clarified what is Zen Center´s interest in the matter and why the group lawsuit filers demand the deleting of the blog.

The deleting of the blog from the publicity would make the filing of the lawsuit unnecessary. To file a group lawsuit means also a lot of work. We wish we would not have to go that far.

Regards

Ari Tikka

Helsinki Zen Center

 * *

The official statement of Helsinki Zen Center

HZC is not preparing a judicial act and there are no group of individuals in the association who would be planning to do this. Because of the violations of privacy in the blog some of our members had considered of filing a report. Ari´s letter was written recklessly, and was not withstanding with our chosen policy.

On the behalf of Board of Trustees of HZC and on the behalf of persons in charge,

Esa Kytölä, Chairman of the Board of Trustees of HZC