lauantai 6. huhtikuuta 2013

Avoin kirje Helsinki Zen Centerin harjoittajalta Sami Mänty-Aholle


Sain alla olevan kirjeen eilen perjantaina 5.4. kirjeen kirjoittajalta, joka pyysi, että hänen kirjeensä julkaistaan tässä blogissa. - Uku

* * *

Avoin kirje Samille,

Olen Jare, monivuotinen ystäväsi Helsinki Zen Centeriltä.

Erottuasi zen-yhteisöstämme vuodatit julkisuuteen pitkän kirjeen, jossa paljastat useista ystävistäsi arkoja yksityisasioita, joita olet saanut tietoosi vastaanotollasi hoitajana ja yhteisömme johtajana. Haukut zen-opettajamme, Senseit, jotka ovat auttaneet sinuakin kymmenien zen-arvoitusten läpi. Kun he siirsivät sinut syrjään yhteisömme johtajan paikalta, olet siitäkin loukkaantunut. Mitä ihmettä?

Kerropa Sami:  Poikkeavatko meidän Senseimme muista zen-opettajista?
Zen on rankka koulu, jota kaikkien pää ei kestä. Erityisesti zen-retriitti on kova henkinen painekattila, jonka aikana mielen pohjalle kätketyt ongelmat nousevat näkyville. Tässä mielen myrskyssä tukena on Sensei, jolla on kokemusta kymmenistä, jopa sadoista retriiteistä, voidakseen auttaa ihmiset meditaatio-prosessin läpi. Nämä kamppailut jokainen käy omassa mielessään. Meditaation lisäksi zen-retriitin päiväohjelmaan kuuluu joogaa ja siellä on hieman vapaata aikaakin helpottamassa painetta.  Ongelmia saattaa kuitenkin tulla kenelle hyvänsä, tunnen jopa erään psykologin, joka ei kestä pitkää retriittiä, vaikka on koulutettu ihmismielen ammattilainen. Ääritilanteissa Sensei on joutunut kesken kaiken lähettämään ihmisiä takaisin kotiinsa rauhoittumaan. Tässä kontekstissa sinä Sami toimit apulaisohjaajana kymmenen vuoden ajan, olet  nähnyt paljon arkoja yksityisasioita. Oliko  tarpeellista tuoda ne julkisuuteen nimien kera?

Meille zenin harjoittajille Sensei on erityinen aarre, hän on saanut vuosikymmeniä jatkuneen koulutuksen, hän on istunut zazenia tuhansia ja tuhansia tunteja ja läpikäynyt omat kasvukriisinsä ja tukenut satoja muita heidän kriiseissään. Rauhallisen erakkomajan sijasta kaksi Senseitämme ovat valinneet auttaa meitä muita oman mielemme kartoittamisessa - ilman palkkaa, köyhyydessä. Miten mieleesi saattoi tulla juuri heidän loukkaamisensa. Kerrot pikkujuoruja sikarin poltosta, oluesta baarissa ja 30€ lahjoituksestasi. Olennaista olisi ollut kertoa kuinka hyvin he mielestäsi välittävät Buddhan oppia pohjoismaihin. Sinulla on varmasti näkemys siitäkin asiasta.
Kerropa Sami:
Poikkeavatko meidän Senseimme muista zen-opettajista?
Eivätkö kaikki zen-opettajat ole hankalia?
Eikö se ole Sensein tehtävä?
Entäpä sinä itse, haluatko pyytää anteeksi ystäviltäsi?

Jare, huono zen-buddhalainen oppilas - viisas ei lukisi tätä blogia vaan istuisi zazenia

* * *

ADDENDUM: Sami Mänty-Ahon vastaus Jarelle



Hei Jare,

En ole maininnut nimillä psyykkisesti oireilleita riviharjoittajia.

Lahkon opettajien ja ohjaajien toiminnasta ihmisillä tulee olla oikeus tietää. Olen pyrkinyt kuvaamaan tilanteita ja ihmisiä rehellisesti. Lahkon opettajat ja ohjaajat eivät ole yksityishenkilöitä, vaan lahkon edustajia. Entisenä johtajana minulla on moraalinen velvollisuus kertoa lahkon vaarallisista piirteistä ja tapahtumista.

Kerrot, että minut hyllytettiin. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan päätin itse erota, koska liian moni kärsi lahkossa psyykkisesti.

Zen-opettajat ovat valitettavasti usein hyvin ikäviä. Joshu Sasaki, joka tunnetaan mm. Leonard Cohenin opettajana, on viimeisin zen-opettaja, jonka oppilaisiin kohdistuneesta hyväksikäytöstä olen lukenut. En löydä ikävästä käytöksestä tai harjoittajien ”egon” esille tuomisesta mitään hienoa. Minusta mielen harjoitus, jossa ihminen joutuu äärimmilleen tai edes vedättämään on hyvin arveluttavaa. Minusta kuulostaa siltä, että psykologi tuttavassasi on jokin viisas osa, joka on estänyt häntä harjoittamasta äärimmilleen.

Koaneissa ei ole mielestäni mitään ihmeellistä. Niihin liittyy harjoittajien piirissä paljon romantiikkaa ja valaistumiseen kytkeytyviä fantasioita.

Haluan pyytää anteeksi ainoastaan niiltä, joita olen kannustanut syvemmälle lahkon toimintaan ja kadun sitä, että itse suostuin olemaan idealisoidussa asemassa ja jalustalla monelle ihmiselle, sekä itselleni.

Toivon Jare, että sinunkaan ei tarvitsisi alentaa itseäsi huonoksi oppilaaksi ja opettajia ”aarteeksi”, vaan voisit olla riittävä itsellesi sellaisena kuin olet.

Terveisin, Sami


ADDENDUM: Jaren vastaus Samille



Pyydän anteeksi Sami,

olen lukenut sinua kuin värillisten silmälasien läpi. Olen ajatellut kritiikkiäsi lähinnä omasta viitekehyksestäni. Pyydän uudestaan anteeksi.

Kirjoitat:
Olen pyrkinyt kuvaamaan tilanteita ja ihmisiä rehellisesti. ... Entisenä johtajana minulla on moraalinen velvollisuus kertoa lahkon vaarallisista piirteistä ja tapahtumista.”

Silmieni avauduttua tajuan olevani kanssasi täysin samaa mieltä. Olet aidosti huolissasi zen-harjoituksen tuomista ongelmista ihmisten mielenterveydelle. Kerrot tapauksista, joita kukaan ei voi evätä. Kaikkiin buddhalais-traditioihin liittyy meditaatio. Jos ihminen ahnein pyrkimisen motiivein  harjoittaa meditaatiota, tuloksena on ongelmia kenelle hyvänsä. Tämä on huomattu Thaimaan theravada-traditiossa, Tiibetin-traditioissa ja myös zen-buddhalaisuudessa. Kuka pysäyttäisi nämä pyrkyri-harjoittajat? Kuka kertoisi, että zazenissa on kyse luopumisesta – ei saavuttamisesta?

Aiemmassa kirjoituksessasi kerrot tapauksia, joissa jo valmiiksi tasapainoton nuori innostuu täyspäiväiseen harjoittamiseen. Aivan kuin, jos urheiluvalmentaja antaisi nilkkansa nyrjäyttäneen vetää tiukkoja juoksutreenejä. Vammat vain pahenevat. Olisi hyvä, jos olisi viisas poliisi jarruttelemassa liian innokkaita nuoria miehiä. Ongelmat näyttävät usein kertyvän tähän ehdottomimpaan ihmisryhmään. Senseillä on tässä suuri vastuu.

Kirjoitat:
Zen-opettajat ovat valitettavasti usein hyvin ikäviä.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kun ihmiselle annetaan paljon valtaa, se johtaa  väärinkäytöksiin. Sanotaan, että ”valta tuottaa korruptiota, absoluuttinen valta absoluuttista korruptiota”. Zen opettajilla on paljon valtaa, niin on aina ollut. Kerrot zen-opettaja Joshu Sasakista joka on hyväsikäyttänyt oppilaitaan. Tiedän itsekin muita väärinkäytöstapauksia, niitä on kerätty yhteen kirjoiksikin. On kuitenkin huomattava, että tämä ongelma on paljon zeniä tai buddhalaisuutta laajempi, se liittyy kaikkeen, missä ihminen luovuttaa vallan omasta toiminnastaan toiselle. Jokaisen tulee olla itsensä herra, Buddhan sanoin ”oma lamppunsa”.

Kirjoitat:
Koaneissa ei ole mielestäni mitään ihmeellistä. Niihin liittyy harjoittajien piirissä paljon romantiikkaa ja valaistumiseen kytketyviä fantasioita.”

Lyttäät koko vuosisataisen Rinsai-koulutusjärjestelmän. Olen kanssasi osittain samaa mieltä. Zen-arvoitus – koan – vaatii mieleltä kuperkeikkaa, jonka tehtyään mieli näkee koko arvoituksen aivan mitättömänä. Mahdoton ja mieletön koan muuttuu oivalluksessa arkiseksi tosiasiaksi. Sitä kutsutaan kai Dharma-portiksi: näkökulma muuttuu, kun portin läpäisee.

Kirjoitat:
”Haluan pyytää anteeksi ainoastaan niiltä, joita olen kannustanut syvemmälle lahkon toimintaan ja kadun sitä, että itse suostuin olemaan idealisoidussa asemassa ja jalustalla monelle ihmiselle, sekä itselleni.”

Ei sinun tarvitse pyytää keneltäkään anteeksi, olen pahoillani, että olen sellaista Sinulta vaatinut. Minun on tunnustettava, että olit minullekin esikuva. Olit kuin urheilujoukkueeni lahjakkain ja tiukimmin harjoitteleva jäsen. Ajattelin, ettei kaltaiseni 5-kymppinen ukko ikinä saavuttasi sinua. Ihailin sitä, miten hienostuneesti vedit jooga-harjoitukset zen-retriitien tauoilla ja miten viisaasti asettelit sanasi opettaessasi buddhalaisuutta zendolla. Oli minulta aivan tyhmää ajatella meditaatio-harjoitus saavuttamisena. Miten monta kertaa olemme tätä yhdessä hokeneet viikoittaisissa resitaatioissa ja retriitillä päivittäin. Meditaatio on luopumista – ei saavuttamista. Sami, minä pyydän Sinulta anteeksi, ei toisin päin.

Kirjoitat:
”Minusta mielen harjoitus, jossa ihminen joutuu äärimmilleen tai edes vedättämään on hyvin arveluttavaa.”

Anteeksi nyt vain ystäväni. Tästä olen kanssasi jyrkästi eri mieltä. Viimeaikaiset lääketieteellisiset tutkimukset ovat löytäneet meditaation pysyvän vaikutuksen ihmisaivoihin. Aivot ovat kuten lihaksetkin, ne muuttuvat vastaamaan sitä harjoitusta, jota ne saavat. Jos makaan sohvalla, aivoni hyväksyvät television totuuden. Jos en ajoittain venytä mieltäni, se surkastuu kuten lihas, jota ei käytetä. Jos haluaa huippumuusikoksi, on mentävä aivan äärimmäiselle rajalle, uudestaan ja uudestaan. Sama pätee myös meditaatioon.

Löysä plösö ei ole minun tavoitteeni, haluan pitkillä rankoilla zazen-jaksoilla venyttää mieleni äärimmilleen; kehittyäkseni, muuttuakseni.

Havahtuakseni tähän hetkeen.
Tullakseni  Buddhaksi-Heränneeksi.

Ystäväsi Jare, Helsinki Zen Centerin tyytyväinen jäsen

* * *
HUOM! Saat kommenttiosiossa lisää kommentteja luettavaksi klikkaamalla Lataa lisää -painiketta.